Sadan kilometrin viikko

Viime viikolla kävelin 77,2 km, joten otin tavoitteeksi 80 km tällä viikolla. Pääsi kumminkin käymään niin, että tavoite meni rikki jo torstaina!

Keskinopeus ei päätä huimaa, kun usein unohdan pysäyttää mittarin kun käyn kaupassa tai pysähdyn vaikka kahville. Ja pysähtelen usein muutenkin vaikkapa kuvaamaan kukkia. 

Syreenien puhkeamista olen seurannut viikkokausia. Rakastan sitä tuoksua! 

Tästä tuoksusta puhumattakaan! Kielot ovat olleet nupullaan pienen ikuisuuden, torstaina bongasin vihdoin ensimmäisen avautuneen! Ja kotimatkalla muutaman lisää, en sitten voinut vastustaa kiusausta vaan poimin pienen tuoksuvan kimpun, joka tuoksuu nyt vitriinikaapissa kissojen ulottumattomissa.

 Hiirenvirnan kukista riemastuin maanantaina.

 Näitä ”jättivalkovuokkoja” ihmettelin pari viikkoa, kunnes muistin googlata. Taitaa olla arovuokko, viljelty suuri vuokkolajike.

Ojakellukka. Kummasti tuokin nimi tuli mieleen! 

Kuoron vårbalia ei järjestetty, ei myöskään kevätkonserttia, joka olisi ollut tänään. Tänään on kuitenkin kevätkauden päättäjäis-grillijuhla, jonne ajattelin mennä vierailemaan Jonathanin kanssa. Kokoontumispaikka on noin 10 kilometrin päässä, joten tänään tulee vähän yli 100 km täyteen. Se myös sattuu olemaan lähellä lempiravintolaani Yukikos Sushia, joten grillaamisen sijaan olin ajatellut mennä sitä kautta - mutta nyt huomasinkin, että vaikka ravintola on auki tänään, sieltä ei saakaan sushia (tai sashimia) vaan pelkkää poke bowlia. Taidan siis tankata kunnon lounaan ja ottaa mukaan joko ateriankorvikepatukan tai sittenkin grillattavaa makkaraa.

Maanantaina söin pitkästä aikaa pizzaa, jonka ansaitsin kävelemällä kaupungin toiselle puolelle Flogstaan bestikseni luokse. Jaoimme myös kokonaisen pullon hyvää valkoviiniä.

Keskiviikkona kävelin keskustaan ja kävin Myrornassa (second hand -kauppa). Meidät on kutsuttu viikon päästä olevaan Ninan babyshoweriin, ja vanhat mekkoni ovat isoja ja sitä paitsi sinisiä, ja Nina odottaa tyttöä, joten teemaan sopivasti haluaisin ehkä pukeutua ”tyttömäisiin” väreihin. 

 Tämä vanha mekko on ihana, mutta hiukan liian iso, ja tarvitsisin siniset tai ainakin oikean kokoiset tavalliset rintsikat sen kanssa. Tässä kokeilin urheiluliivien kanssa.
Tämäkin oli vintillä säilössä, koska oli liian pieni, ja nyt se on liian iso!

Tämä yhden koon mekko ostettiin, kun olin isoimmillani, itse asiassa ostaessani vaatteita Ninan häihin. (Teemavärit olivat musta, pinkki/vaaleanpunainen ja kulta, joten minulla oli kokomusta mekko ja pinkki/magenta harsopaita, en nyt tähän hätään löydä kuvaa.)

Mahduin siihen silloinkin, koska se on todella venyvä, mutta se ei piilottanut isoa mahaa tai muitakaan ongelmakohtia ollenkaan, joten en käyttänyt sitä ennen kuin vasta viime kesänä. Silloin se korosti raskausvatsaa juuri sopivasti! Käytin sitä monta kertaa viime kesän aikana, melkein joka tilaisuudessa. Myös hääpäivänämme, kun tukkaani ja meikkiäni laitettiin Ninan luona.

Nytkään siinä ei ole muuta vikaa kuin että se on jo moneen kertaan nähty, ja halusin jotain, joka korostaisi vielä paremmin uutta normaalipainoista kroppaani.

Tässä siis Myrorna-löytöjä. Vain yksi musta vaate, mitä ihmettä minulle on tapahtunut?

Väri ja materiaali eivät ehkä ole aivan niin kesäisiä kuin haluaisin, mutta ainakin tuo istuu ihan täydellisesti, korostaa vyötäröä, väri on ihana (vaikka sininen varmaan sopiikin ihooni paremmin?) ja ainakin se on tyttömäinen väri. Laittaisinko sen?

Vai tämän - tässä mennään mukavuusalueen ulkopuolelle niin että heilahtaa! Näin vaaleassa en ole ikinä viihtynyt. Se jos mikä korostaisi muutosta - ja rusketusta!

Laitan siis babyshoweriin jommankumman noista, luulisin. Lisäksi löysin tällaisen tekokuituisen neulepaidan, joka on oikein kotoisan sininen (tuollaista väriä käytin paljon teininä), mutta ei piilota pömppistä/mahamakkaroita sitten yhtään. Jospa saan muutaman kilon vielä pois ja kiinteydyn vähän!

 Tämä seuraava oli alennusrekistä, mahtui juuri ja juuri, mutta ajattelin että on hintansa väärti - vaikka sitten tavoitevaatteeksi. (Tuo päällä ei mitenkään imetetä! Mutta nyt en enää imetä niin tiheästi, kun Jonathan syö jo soseita ja puuroja, joten voin käyttää mitä tahansa vaatteita ja mennä piiloon imettämään tarvittaessa.)

Vetoketju jännästi selässä. 

Ja flanelliruutupaita, minähän rakastan ruutupaitoja! Tätä olen jo käyttänytkin. Tämäkin on tismalleen oikeaa kokoa, kuin minulle tehty. Kokolappu on revitty irti, mutta merkki on H&M:n Divided. Olisi hauska tietää koko, ehkä numerokoossa 40? 

Kuvissa vilahtaneet farkkushortsit ostin myös Myrornasta. Gap, tuumakoko 30. 

Tässä vertailun vuoksi myös edelliset farkkushortsini, XLNT, koko 52. (Ostettu, kun olin isoimmillani, mutta käytin niitä vyön kanssa vielä viime kesänä!)

Eilen käytin niitä. Toppi on EMP:ltä.

Myrornan jälkeen keskiviikkona kävimme lounaalla! Nyt olen siis syönyt Jonathanin kanssa ulkona kahdesti, molemmilla kerroilla tuossa samassa sushipaikassa saman sashimiannoksen. Ekalla kerralla talvella Jomppu nukkui koko ajan, nyt hänestä oli jo seuraa ja hän söi mukaan ottamani hedelmäpuuron ja vähän patonkia (pari pehmeää pikku palaa keskeltä, kuorella hän leikki hetken, maistoi ja pudotti lattialle.) 

Toivottavasti pöytä oli desinfioitu edellisen asiakkaan jälkeen. Pesimme kädet heti pöydästä noustuamme.

Viime viikolla sekä alin että ylin paino oli plussan puolella, ekaa kertaa koko vuonna. Tällä viikolla tilanne on onneksi korjaantunut, -100 grammaa toissaviikon parhaasta painosta, eli: