70,5 km tällä viikolla!

Ei hullumpi saldo, vai mitä? Maanantaina kävelin Ica Maxiin, josta Markus oli viikonloppuna (Jonnyn kuskaamana) ostanut niin herkullista grillimaustettua kanaa, että halusimme sitä lisää. 

Kovin vaihtelevassa säässä sain kävellä. Onneksi oli sadesuoja mukana. Kotimatkalla nappasin pari ylimääräistä kilometriä, kun kokeilin voisiko pellonreunaa pitkin oikaista. Pitkälle se idyllinen polku veikin, muttei kuitenkaan tielle asti. 

Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa kunnon automarkettiin. Löysin itsellenikin vaatteita - eikä enää ollut vaikea löytää minun kokoani! 

Laihtuminen on saanut aikaan sen, että kihla- ja vihkisormukseni ovat käyneet liian isoiksi. Joudun luultavasti pienennyttämään ainakin vihkisormuksen, joka sitten pitäisi kihlasormuksen paikoillaan, mutta haluan ensin katsoa kuinka löysät ne ovat kesäkuumalla. Nehän hankittiin kesällä, jolloin olin raskaana ja painoin 30 kiloa enemmän kuin nyt. Olen viime viikkoina vaihdellut niitä nimettömän ja keskisormen välillä, sillä keskisormessa ne pysyvät hyvin silloinkin kun lentävät nimettömästä pois (kerran ne tosiaan putosivat keittiön lattialle, toisen kerran ulkona onneksi toiseen käteeni). Kokeilin laittaa teippiä niiden ympäri, se oli ruma ja tiellä, ja (violetin) kumilenkin sormen ympärille, sekin oli tiellä. Nyt onneksi löysin ratkaisun, jota siedän toistaiseksi: 1,2 mm korviksen, tuollaisen pallolukkorenkaan, joka mahtui juuri ja juuri rystysen yli eikä taatusti tipu, muttei ole myöskään liian tiukka. 

 Kuten otsikko kertoo, tällä viikolla kävelin 70,5 km! Viime viikolla kävelin 50,9, jolloin otin tavoitteeksi 60 tällä viikolla. Se tuli kuitenkin niin helposti täyteen, että päätin kävellä 70. Perjantaina kävelin keskustaan, sillä halusin myslilleni purkin, johon voisin sekoittaa sen valmiiksi sen sijaan, että otan kuusi eri pussia esille joka aamu. Tällä hetkellä en siis aamuisin enää syö juoksevaa viiliä ja siemeniä, vaan mysliä mantelimaidolla, mutta sekoitan kahta eri mysliä (toisessa on täysjyvämuroja, toisessa pähkinöitä ja hedelmiä) ja kolmen sortin siemeniä sekä kauranytimiä, joita näin kaupassa ja halusin kokeilla. Ja mielelläni tuoreita mustikoita, kun niitä sattuu olemaan. Edelleen siis syön hervottoman isoja aamiaisia, mutta sen sallin itselleni, koska se ei tällä hetkellä vaikeuta painonhallintaa.

Myslipurkin lisäksi halusin uuden termospullon, vanha on niin pieni ja siitä alkaa väri lohkeilla. Niinpä kävelin lempikauppaani Krabatiin. Tällä kertaa otin Jonathanin kantoreppuun voidakseni mennä joen vartta pitkin, reittiä, jota en ollut koskaan mennyt (mutta nyt olin sentään varmistanut kysymällä ihmisiltä, että sitä kautta tosiaan pääsee keskustaan asti).
Jonathan ei nähnyt ihania jokimaisemia, sillä hän nukahti noin puolen tunnin kävelyn jälkeen.

 Tässä näkyy taustalla Uppsalan linna ja tuomiokirkko.

 Rentukka kukkii.

 Puuhun rakennettu näköalatorni.

Ihastuksekseni bongasin tuon polun varrelta kirjopikarililjan (kungsängslilja, Upplannin maakuntakukka). Ja vielä pari lisää. Tässä vaiheessa Jonathan heräili, eikä ihmekään, kun äiti pyllisteli kukkia kuvaamassa.

Minulla ei nimittäin ollut vielä hajuakaan, että valitsemani tie vei ihan varsinaisen Kungsängenin vierestä! Hetken päästä sainkin nähdä kukan poikineen. 

 Onnellinen äiti ja vasta herännyt poika, taustalla Kungsängen. Tosiasiassa hän oli varsin tyytyväinen koko reissun ajan ja nukkui suurimman osan kävelystä sekä keskustaan että takaisin.

 Kotimatkalla alkoi hieman sataa, mutta toinen meistä ei sitä huomannut ja toinen ei ollut huomaavinaan.

Sävjaan asti päästyämme satoi jo vähän enemmänkin. Onneksi oli tuo talvikaulahuivi mukana, Jomppu pysyi täysin kuivana ja lämpimänä. Enkä minäkään palellut.

Krabatin lisäksi kävin vielä Cerverassa, josta ostin Markukselle vihdoinkin omat sakset - meillä on useammatkin Fiskarsin oikeakätisten sakset ja muita molemmille sopivia, mutta nämä ovat ensimmäiset vasenkätisten sakset meillä!

Tässä vaiheessa ei tietenkään vielä voi tietää, mutta veikkaan, että Jonathanistakin tulee oikeakätinen.

Ostin hänelle myös oman pikku kulhon, joka tosin on vähän turhan pieni puuron sekoittamiseen.
Tässä ostokset käytössä lauantain aamiaisella:

 

Kotona odotti paketti Lastentarvikeliikkeestä. Tilasin isommat aurinkolasit, sillä noista Jonathanin vauvojen laseista jää helposti painaumia, ja ihanat puupalikat, joita oli juuri sopiva määrä.

Tuon perjantaisen kävelyn jälkeen maistui paahtopaisti ja punaviini, pitkästä aikaa. Tällä viikolla olenkin juonut enemmän kuin yhdelläkään viikolla tänä vuonna tähän mennessä - kokonaiset neljä alkoholiannosta. Tuosta 375 ml pullosta riitti kahdelle päivälle, ja eilen lauantaina otin sen lasillisen lisäksi vielä jälkiruoaksi ihanan Baileys-jääelö-kahvisekoituksen. Nam!

Herkuttelusta huolimatta paino laskee edelleen! Sipsejäkin tässä on syöty ja turkinpippureita, mutta silti:

Pitäisikö tuohon nyt kirjoittaa vielä 64 ja 63? En tosiaan taulukkoa tehdessäni kuvitellut, että ”2020” olisi tiellä, saati sitten että pääsisin alle 65 kilon! Ja ensi viikolla todennäköisesti olen siellä, OMG.
Yritänkin tänään lakata varpaankynnet uudestaan oikein edustavaa vaakakuvaa varten. Jos ei facebookiin, niin tänne ainakin.