Tämän painonpudotusprojektin aikana en ole kauheasti joutunut lohduttautumaan uusilla maanantaisilla mahdollisuuksilla, painohan on pudonnut ihan kivasti enkä todellakaan ole kieltänyt itseltäni herkuttelua. Silti vähän väliä huomaan, että hups - olen syönyt karkkia tai kakkua joka ikinen päivä, mutta ensi viikolla sitten ehkä paremmin. Ja silti jatkan samaa linjaa. Mutta kunhan paino putoaa ja mieluiten vähintään sen puoli kiloa viikossa, niin olen tyytyväinen. Toki ihan terveellisyyden vuoksi olisi parempi jättää herkuttelut viikonloppuihin. Ehkä jollain toisella viikolla sitten.
Frida laittoi viestiä aamulla, että ei pääsekään tulemaan. Hänen Jonathaninsa oli ollut valveilla aamukolmesta ja hän itse tunsi olonsa vähän vilustuneeksi eikä tietenkään halunnut tartuttaa meitä. No, kakkua jää näin ollen vielä keskiviikoksikin, jolloin Markuksen täti ja isoäiti tulevat meille syömään. Otimme kohtuulliset palat jälkkäriksi tänään, ja huomenna tosiaan minun vanhempani tulevat Suomesta päiväksi käymään. Kakku olisi voinut jäädä vielä hieman pehmeämmäksi sisältä, mutta herkullista se oli!
Aikaisemmin tänään kävimme Jonathanin kanssa bvc:llä (barnavårdscentral, vastaa lastenneuvolaa) 4-kuukautistarkastuksessa. Hienosti kasvaa edelleen täysimetyksellä, pitkä poika. Ja äitini kehotuksesta kysyin myös vuorokausirytmistä, äiti nimittäin on ”muutaman” kerran ilmaissut huolensa sen suhteen ja ehdottanut sen muokkaamista, poika kun ei lähes koskaan nukahda ennen puoltayötä ja nukkuu sitten paria ruokailua lukuunottamatta mielellään iltapäivän puolelle, joskus jopa kolmeen. Ja itse olen ihan samanlainen. Nyt saatiin ihan viralliselta taholta vahvistus, että antaa mennä vaan vauvan omalla rytmillä jos ei se meitä haittaa, ja että tämänhetkinen rytmi tuskin vaikuttaa mitenkään siihen, tuleeko hänestä aamuvirkku vai yökukkuja aikuisena. Lisäksi terkkari totesi, että rytmi voi olla hyvinkin erilainen jo kuukauden kuluttua. Siispä nautin nyt kun voin!
Markus käy tietysti töissä, eikä voi nukkua puoleenpäivään, mutta hänkään harvoin ehtii nukkumaan paljon ennen puoltayötä arkenakaan. Hän tosin ei tarvitse lähellekään niin paljon unta kuin minä, hänelle kuusi tuntia unta on tarpeeksi, minä haluan kymmenen.
Tänään Markus nousi tavallista myöhemmin ja teki töitä kotoa käsin, jotta pääsi mukaan bvc:lle. Tarkastuksen jälkeen Markus käveli kotiin (terveyskeskus on alle vartin kävelymatkan päässä) ja minä ja nukkuva Jonathan kävelimme kauppaan (noin puolen tunnin matka) mukana äidin antama ostoslista. Äiti tekee mielellään ruokaa meille viikoksi ja pakkaseen, ja tällä kertaa tarkoitus on tehdä kana-kesäkurpitsa-riisivuokaa (jossa on iiiiihanasti juustoa) sekä makaronilaatikkoa broilerinjauhelihasta. Olisi pitänyt ottaa kärry eikä koria, ja ehkä olisi pitänyt odottaa että Markus saisi työnsä tehdyksi ja ottaa hänet mukaan. Kori tuli nimittäin aika täyteen, kassalla Jonathan huusi ja sipulipussi repesi niin että sipulit pomppivat pitkin lattiaa (kai noin pienen vauvan kuullen saa vielä sanoa ”voi vittu”?) ja samalla stressasin, oliko tililläni tarpeeksi rahaa, ja unohdin sitten vielä ottaa kaksi paperikassia (yleensä otan ison kestokassin mukaan kotoa), ne sain sitten kaupanpäällisiksi. Kassit painoivat niin paljon, että pelkäsin vaunujen menevän rikki, ja kun poikakin oli kärsimätön, päätin mennä bussilla kotiin. Bussikortista olikin rahat loppu ja lompakko alimmaisena ruokakassissa vaunujen alaosassa. Pääsin sitten bussillakin ilmaiseksi. Kiitos kuski 😘
Kotona Markus totesi, että vaunut ovat kestäneet paljon painavammankin lastin. Jonathan nukahti varmaan jo bussipysäkillä ja nukkui tyytyväisenä varmaan ainakin tunnin sen jälkeen kun tulimme kotiin. Vähän harmitti etten kävellyt, siinä olisin saanut hyvää liikuntaa niin painavien vaunujen kanssa, ja sitä paitsi oli aivan ihana, keväinen, aurinkoinen ilma.
Tilasin 1,5 kg hulavanteen aika tarkalleen kuukausi sitten, ja olen sen jälkeen pyöritellyt vähintään puoli tuntia joka päivä, lukuunottamatta ekoja päiviä jolloin vanne sai aikaan tämän:
Tekniikka oli aluksi ilmeisesti vähän hakusessa.
Noin viikossa kuitenkin pyörittely alkoi sujua kivuttomasti, vanne ei enää putoillut yhtä usein ja vähitellen myös toiseen suuntaan pyöritys alkoi onnistua.Löysin youtubesta ohjevideon, jonka mukaan opettelin vähän ojentelemaan jalkojani (en todellakaan osaa vielä pyörittää yhdellä jalalla seisten). Itse keksin treenata sekä käsivoimia hitusen että koordinaatiota pyörittelemällä pitäen samalla jumppapalloa käsissä (tai kissaa, tai vauvaa...)
Laitan nämä videot tähän ihan kokeilumielessä, toisen youtuben kautta ja toisen suoraan blogin kautta. Katsotaan minkälaatuista jälkeä tulee. Tai ehkä ne poistetaan, koska rikkovat tekijänoikeuksia? Musiikki tulee Spotifysta, kännykän (jolla kuvasin) vieressä tönöttävästä iPadista, eli äänenlaadun kohdalla ei ehkä kannata odottaa liikoja.
Kummassakaan videossa ei ole puhetta tai muuta kiinnostavaa.
Tuo parin kappaleen ajan pyörittely ei todellakaan käy vielä päivän treenistä, joten menen pyörittelemään nyt ja katson samalla Salkkarit (minulla on sovellus nimeltä BooxTv, jolla voin tallentaa suomalaisia tv-ohjelmia - valitettavasti tosin ei enää Nelosen kanavien ohjelmia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla! 😻