Kuten videolla kerron, ostin tämän mekon facebookista tammikuussa. Myyjän mukaan koko (brittien 12) vastaa kokoa L, mutta koska takana on venyvä rypytys sekä vyönauha, se menisi myös XL- tai M-kokoisille. Hinta oli vain 300 kr (noin 30 euroa), joten uskalsin ostaa ja kokeilla, mahtuisiko. No eipä mahtunut, vyötärön kohdalta kyllä, mutta rinnanympärys ei riittänyt, joten vetoketju ei mennyt kiinni. Ei läheskään.
Mietin, myisinkö mekon eteenpäin (ehkä kuoron fb-ryhmässä) vai voisikohan sitä suurennuttaa, mikä varmasti maksaisi paljon enemmän kuin itse mekko. Vai voisiko olla mahdollista laihtua niin paljon ennen kuoron Vårbalia.
Kuorolla, jossa siis olin mukana yli 12 vuotta ja jäin pois kun Jonathan syntyi, on joka kevät ja syksy oma hieno juhlansa, johon kuuluu illallinen pitkän kaavan mukaan, paljon ohjelmaa, tietysti laulua ja jatkoilla sitten tanssiakin. Kuoron juhlan yhteydessä, yleensä juuri ennen sitä, kuoro esiintyy osakunnan vastaavassa juhlassa, ja jatkot ovat yhteiset osakunnan tiloissa. Vårbal on yleensä vielä Höstbalia tärkeämpi tilaisuus, jolloin kuoron illallinen järjestetään jossain erityisen hienossa salissa (hotellin, ravintolan tms.) ja ohjelmassa on vuosikronikka (jonka minä kirjoitin ja luin ääneen vuonna 2017), puhe (jonka minä pidin vuonna 2016), serenadeja yms. Kuoron puheenjohtajaa kiitetään vuodesta, uusi puheenjohtaja astuu toimeensa, ja kuoronjohtajaa tietysti kiitetään. Tällä kertaa tämä osuus on tavallista tärkeämpi, sillä Jakob, joka on ollut kuorossa melkein yhtä pitkään kuin minä ja johtanut sitä syksystä 2015, jättää kuoron.
Näihin juhliin myös vieraat ovat yleensä olleet tervetulleita, ainakin entiset kuorolaiset ja kuorolaisten kumppanit. Onpa siellä kerran nähty vieraana yhden kuorolaisen äitikin.
Minä olen siis vakaasti päättänyt mennä, ehkä siitä tulee ensimmäinen kerta kun Jonathan jää kahdestaan Markuksen kanssa yhtään pidemmäksi aikaa (tähän mennessä olen vain kerran juossut yksin kioskille, siis todella JUOSSUT - silloin kun poltin valkoviinikastikkeen pohjaan). Onneksi hän silloin on jo yli puolivuotias ja syö kiinteitä. Toivottavasti Vårbal järjestetään! Petyn pahasti, jos sekin peruutetaan coronan takia!
Ja nyt minulla siis on sinne mekko, joka sopii päälleni. Enpä olisi uskonut!
Siihen on vielä yli kaksi kuukautta, joten ehdin hyvin pudottaa vielä muutaman kilon, kiinteytyä ja päästä hyvin normaalipainon puolelle.
Enää en siis tarvitse tätä 52-kokoista mekkoa!
Vielä viime keväänä käytin sitä Vårbalissa. (Siellä muuten tarjottiin kalaa valkoviinikastikkeella, joka oli niin ihanaa, että päätin kokeilla joskus kotona. Synnytyssairaalassa se tuli mieleen kun söin vähän yksinkertaisemman vastaavan annoksen neljä kertaa, ja nyt keväällä vasta kokeilin!)
Ainakaan pieni raskausturvotus ei näkynyt, mekko oli liian löysä, mutta ei kuitenkaan niin löysä että olisin etsinyt uuden. Siellä kyllä kerroin jo monille, kun raskausviikkoja oli jo jotain 18, muutama tiesi jo. Ja samaan aikaan sain tietää kuorokaverini Jessican olevan raskaana! Hänen laskettu aikansa oli pari viikkoa minun jälkeeni, mutta hänen tyttärensä syntyi tasan kuukautta ennen Jonathania.
Tältä näytin Vårbalissa 2016, mekko taisi olla ekaa kertaa päällä.
Tilasin sen Zalandosta.
Kisuparka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla! 😻