Proteiinisämpylöitä

Tämän reseptin löysin ruotsalaisesta sormiruokaryhmästä, ja se näytti niin hyvältä ja terveelliseltä, että oli pakko kokeilla - minulle ja Markukselle, ehkä Jonathan saa maistaa pienen palan.

Jos joku kaipaa suomennosta, jätä toki kommentti! Suomennan mielelläni, jos minulla on lukijoita, jotka haluavat kokeilla. Näistä tuli nimittäin tosi hyviä! Gluteenittomia, kuitu- ja proteiinipitoisia ja vähähiilihydraattisia ja vähärasvaisia (ainoa rasva tulee munista).

Miten sujuu arki ilman syömisten kirjaamista?

Kuten mainitsin jo vapunpäivän postauksessa, minun tulee helposti naposteltua ja maisteltua leipoessa ja myös ruokaa laittaessa, kun en kirjoita syömisiä ylös. Minähän siis rakastan suolaa ja rasvaa siinä määrin, että saatan haukata voinokareen tai hörpätä vispikermaa niitä käsitellessäni, tai itse asiassa en vain saata vaan se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kerma täällä onkin virrannut, kun söimme kolme päivää peräkkäin kotletteja kermaisessa sambal oelek -kastikkeessa riisin kanssa ja tänään tein kolmeksi päiväksi kermaista maapähkinäkanaa riisin kanssa (siinäkin muuten on sambal oelek -chilimössöä). Eilen oli sen verran märkä ilma, etten mennytkään kauppaan kuten olin suunnitellut vaan söimme pinkin juureskeiton pakastimesta loppuun, joten kermalla lotraamisessa oli sentään yksi välipäivä. Tosin söimme Baileys-juustokakun eilen loppuun, siinä oli tarpeeksi kermaa.

Ruoanlaittoa ja leivontaa lukuunottamatta en onneksi juuri napostele huomaamattani. 

Tänään oli pitkästä aikaa lämmin ilma, kävellessäni kauppaan otin pitkähihaisen pois melkein heti.

Yritetäänpä muistella, mitä tänään on tullut syötyä:
Aamupäivällä (väsytti, nukuin noin puoli yhteentoista, kunhan Jonathan suostui nukahtamaan uudestaan - hänestä on tulossa entistä enemmän aamuvirkku!) söin reilun annoksen kahden myslin sekoitusta ja jonkin verran siemeniä sekä mantelimaitoa, kaksi kananmunaa koska Markus oli keittänyt niitä, ja puolikkaan proteiinisuklaapatukan, koska Markus otti sen välipalaksi muttei tykännytkään, se ei mukamas maistunut miltään.

(Proteiini-, välipala- ja ateriankorvikepatukoista on tosiaan tullut uusi paheemme nyt kun noita proteiinisuklaapähkinöitä ei enää saanut Icasta vaan jouduin tilaamaan. Kuvista sitä on ehkä vaikea uskoa, mutta syömme niitä kuitenkin jokseenkin kohtuudella.)

Kaupasta tullessani minulla olikin jo aikamoimen nälkä. Hain samalla tilaamani 24 pussia proteiinisuklaapähkinöitä, joten Markus siivosi herkkukaappia saadakseen niille tilaa. Aloitellessani ruoanlaittoa söin ainakin muutaman joskus 2018 vanhaksi menneen lakritsipalan, vähän niitä suolaisia terveellisempiä kuivia papusnackseja joita ostimme joskus ihan maaliskuun alussa (Markus meinasi heittää ne pois, mutta laitoin loput vielä kaappiin), pari kourallista suolapähkinöitä (jotka ostin ruoan päälle ripoteltaviksi) ja tietysti asiaankuuluvia maistiaisia ruoasta ja sen aineksista voita ja kermaa myöten. Otin ruokaa sitten ihan liian suuren annoksen siihen nähden, kuinka täyttävää se oli ja kuinka paljon olin jo napostellut. Salaattikin oli hyvä syödä loppuun, jäljellä ei kuitenkaan ollut ihan kahta kunnon annosta, joten kumosin loput lautaselleni kun olin syönyt ensimmäisen kasan.

Tulin niin täyteen, ettei minun tehnyt edes mieli jälkiruokaa ainakaan heti. En sitten myöhemminkään ottanut, sillä pähkinä- ja herkkukiintiö tuntui jo olevan täynnä, ja ostamani vadelmat ovat ihan hyviä huomennakin. (Markus teki kulhon poppareita, mutta hän ei ollutkaan syönyt yhtä paljon kaikenlaista kuin minä.)

Sekä tänään että eilen siis onnistuin välttämään iltanapostelun, vaikka lopetinkin syömisen vasta vähän klo 18 jälkeen. Sunnuntaina popsin muumilakritseja juuri siihen klo 18 rajapyykkiin asti, ja se oli hyvä syy panna ne takaisin kaappiin. Onneksi niitä on rajallinen määrä, ja yritämme olla ostamatta  turhaan oikeita karkkeja!

Viime viikolla ainakin painoni edelleen laski, ja toivoa on, etten tälläkään viikolla jäisi plussan puolelle. Viime viikon paino oli 66,0-67,2 kg, tällä viikolla toivon pysyväni kokonaan alle 67 kilossa ja pääseväni edes vähän alle 66. Tietysti painon laskun on hyväkin hidastua nyt kun olen näin selvästi normaalipainossa. Jospa saisin kuitenkin sen pysymään laskusuunnassa vielä vähän aikaa!

Selatessani blogia huomasin, että monesta postauksesta on taas hävinnyt kuvia näkyvistä. Kunpa tietäisin, mistä moinen johtuu.

Vapunpäivä!

Eikä mikä tahansa tavallinen vappu, vaan Jonathanin puolivuotispäivä!

Kokonaista kuusi kuukautta, ja sen kunniaksi aloitimme kiinteät. Tänään tuli siis täyteen suositusten mukaiset kuusi kuukautta täysimetystä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, joskus ensi yön pikkutunneilla vasta tulee kuluneeksi puoli vuotta ensi-imetyksestä, mutta tarjoilimme kuitenkin ensimmäiset lusikalliset bataattia jo alkuiltapäivästä. Ja hyvin maistui!

Tänään on myös ensimmäinen päivä sitten vuoden 2018, jolloin en ole kirjannut syömisiäni ylös. Eilen listasin syömiset ja laskin kalorit viimeistä kertaa - ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna yksi sivu ei edes riittänyt. Kaloreita tulikin peräti 2870. Söin nimittäin pitkästä aikaa sipsejä, 180 gramman pussin viinietikkasipsejä lukuun ottamatta edellisenä päivänä ottamaani 30 gramman kupillista. Ennen ruokaa söin kaksi tuollaista kupillista ja join alkoholittoman siiderin, mutta ruoan jälkeen panin ranttaliksi ja söin loput 90 grammaa sekä join Strongbow’n - ensimmäisen alkoholillisen siiderin sitten viime vuoden tammikuun. Maistui muuten aluksi liikaa alkoholilta, mutta loppua kohti pelkästään hyvältä. Jos täältä saisi sitä ihanaa Happy Joeta, pärjäisin hyvin pelkällä alkoholittomalla siiderillä, mutta mikään täältä saatava alkoholiton ei maistu kunnon kuivalta siideriltä.

Tällainen juhlapäivien putki ei ehkä ole sopivin hetki siirtyä kaloreiden laskemisesta normaalin ihmisen tapoihin, tarkoitushan oli jatkaa yhtä terveellisiä elämäntapoja kuin tähänkin asti. Olin kuitenkin päättänyt laskea kaloreita, listata syömisiä ja liimailla kultatähtiä enää vain huhtikuun ajan, olihan normaalipaino jo saavutettu ja raja alitettu niin, että pysyn normaalipainossa kaikkina vuorokaudenaikoina, vaikka söisin ja joisin mitä tahansa. 

Eilen aamulla painoin 66,0, joka on tähänastinen ennätykseni. Se myös tarkoittaa, että olen pudottanut yli 30 kiloa lähtöpainosta, eli siitä mitä painoin uudenvuodenpäivänä 2019 ja korkeimmillaan loppuraskaudessa. 

Tänä aamuna painoinkin sitten 67,2, joka on sata grammaa enemmän kuin tämän viikon korkein paino oli ennen tätä päivää, mutta kuitenkin 300 g vähemmän kuin viime viikon korkein paino. Teen parhaani, jotta paino jatkaisi hitaasti mutta varmasti putoamistaan! 

Sipsien syömisen lisäksi (Markus söi koko pussin juustonaksuja) haimme eilen kioskilta tilaamani paketin Muumi-lakritsia. Tilaamieni makujen lisäksi paketissa oli muutama yllätysmaistiainen, ja maistelimme tietysti kaikkia makuja. Minä napsin vielä muutaman herkullisimman tunnin kuluttua siitä, kun olimme lopettaneet maistelun. 

Haisuli- ja Mörkö-lakritsit tilasin vain hienojen purkkien takia. Haisuli maistuikin pelkästään oudolta, Mörkö (ruby-suklaata, piparminttua ja kanelia) taivaalliselta, herkullisen jouluiselta. Muumitalo ja tuo meriaiheinen pussi olivat myös ihania, niitä kahta napostelinkin vielä kolme molempia kymmenen maissa illalla. Ilmaisnäytteistä osa oli sellaisia, että voisin laittaa vaikka heti uuden tilauksen menemään, jos niitä saisi muumipurkeissa!

Ne Lidlistä ostetut suklaat loppuivat muuten vasta 24.4., eli kestivät tosiaan melkein kuukauden, minähän ostin ne 26.3. Sinä aikana emme tosiaan ostaneet muita kuin ”terveellisempiä” karkkeja, eli proteiinisuklaapähkinöitä ja kun niitä ei enää Icassa myyty, erilaisia mukamas-terveellisiä patukoita (olemme kokeilleet raakapatukoita, luomupähkinäsuklaapatukoita, proteiinipatukoita, ateriankorvikkeita jne). Tilasin proteiinisuklaapähkinöitä nettiapteekista, kohta meillä on 24 pussia! Siis 2,4 kg sokerittomia Doers-proteiinisuklaapähkinöitä. Voikohan niihin kyllästyä?

Hakiessani paketin kioskilta eilen ostin Markuksen pyynnöstä suklaata, kaksi Maraboun levyä. Markus on nyt viikon verran kärsinyt kovista iskiaskivuista, siksi hän kaipasi vähän ylimääräistä hemmottelua. 

Minä taas kärsin viime viikolla tiehyttukoksesta rinnassa, jonka takia minulla oli tiistaina niin kuollut olo, että epäilin coronaa, ja keskiviikkoaamuna 39˚C kuumetta. Sen saattoi aiheuttaa liian tiukkojen urheiluliivien sovittaminen maanantaina. Ostin sopivat liivit, kokoa 85 C, joka kuulosti kovin tutulta - olikohan se minun kokoni ennen lihomista? En ole varma, mitä kokoa vanhat urheiluliivini olivat, mutta ne olivat aivan liian suuret vaikka laitoin olkaimet ristiin. Viime kesänä ostetut liivit ovat kokoa 95 E, mutta silloin olin jo laihtunut aika tavalla. Löysin laatikoistani mm. kokoa 90 H olevat rintsikat. 

Kävelin siis viime viikon maanantaina keskustaan ja takaisin, yhteensä n. 19 km. Sitä seuraavat pari päivää menivätkin sairastellessa, joten viikon kilometrimääräksi tuli ”vain” 44,6 km. Tällä viikolla olen kävellyt vasta 30,0 km, joten enpä taida saada niinkään paljoa mittariin tämän viikon osalta, nyt kun Markus ei pysty kävelemään kovaa tai pitkälle. Eilen kävimme ainoastaan kioskilla ja tänään emme ole pistäneet nokkaamme ulos, koska satoi. Keskiviikkona kävin ”babycafé”-vaunulenkillä ja sen jälkeen kävelin Boländernaan ja takaisin, koska halusin käydä Systembolagetissa Baileys-juustokakkua varten. En ollutkaan juonut tippaakaan alkoholia kuuteen kokonaiseen viikkoon, koska en ollut coronan takia käynyt keskustassa kuin pari hassua kertaa ja käydessäni Boländernassakaan en ollut käynyt sillä puolella tietä, missä on Systembolaget. No, nyt kävin Jonathanin kanssa kunnon vappuostoksilla. Kolme pientä pulloa punaviiniä (ei vapuksi, mutta nyt sitä on, jos laitamme ruoaksi jotain mikä ”vaatii” viiniä), kaksi Strongbowta (toisen siis join eilen), neljä olutta Markukselle (hän on juonut pari viime viikkojen aikana esim. grillatessaan, eilen hän joi vain limua) ja Baileys-pullo (josta emme ole juoneet, mutta käytin vähän yli desin kakkuun). 

Kylläpä muuten tuleekin helposti naposteltua ja maisteltua, kun en kirjaa syömisiä ja kaloreita ylös. 

Onneksi en leivo makeita herkkuja joka viikko. 

Minä en laittanut pohjaan ollenkaan sokeria ja käytin voimakassuolaista voita; täytteeseen laitoin 140 grammaa tomusokeria enkä 160 kuten ohjeessa sanotaan, mutta likööriä lorotin 120 grammaa. 

Siitä tuli ihanaa! Markus totesikin heti, että tätä saan tehdä uudestaankin.

Voi olla, ettei tässä postauksessa taas tunnu olevan päätä ei häntää. Jonathan on nimittäin nykyään kiinni minussa suunnilleen 24/7, sillä tylsistyessään hän kiljuu - ja välillä myös huvikseen. Hän saattaa viihtyä itsekseen hetken esim. sängyllä, mutta hilaa silloin itsensä sängyn yläpäätyyn päästäkseen käsiksi latureihini, taskuun jossa on esim. kyniä yms. Olen päiväkausia ajatellut päivittää blogia, mutta yleensä pienet kädet ylettyvät näytölleni siinä missä minunkin. Nyt onnistuin kirjoittamaan imettäessäni telkkarin ääressä ja sängyllä - poika nukahti rinnalle telkkarin ääressä kuten tavallista, mutta oli aivan pirteä saatuaan pyjaman päälleen ja puri kahdella ihanalla hampaallaan nännejäni muutamaan otteeseen niin, että annoin hänen touhuta omiaan jonkin aikaa sängyssä ja vedin hänet vain kerta toisensa jälkeen takaisin yläpäädystä, samalla kun kirjoittelin, kunnes hän malttoi imeä itsensä uneen purematta. Nyt hän on unessa, toivottavasti kunnolla. Hulavanteen pyörittelykin on nimittäin jäänyt, kun ensin lepäsin pari päivää kunnolla tiehyttukoksen takia ja sitten en vain kerta kaikkiaan ole ehtinyt - tai viitsinyt ehtiä (ehkä Markus olisi voinut viihdyttää Jonathania sen verran, jos olisin oikeasti prioriteerannut treenauksen).
Nyt lisäsin kännykästä kuvat Jonathanin ensimmäisistä bataattimaistiaisista, ja juuri tällä minuutilla kello on 23:40, on tasan puoli vuotta siitä kun hän syntyi!
Sen kunniaksi jätänkin kirjoittelun tältä illalta tähän ja menen katsomaan Salkkareita hulavanteen kanssa. Tässä siis vielä kuvat:

Maanantai, jälleen niskasta kiinni...

Pientä motivaation puutetta on välillä vähän näkynyt. Kaloreiden laskeminen ei edelleenkään ole kivaa, etenkään kun lista näytti nyt pääsiäisviikolla tältä:

2755
1965
2475
2675
2190
2600
2925

Viikon aikana yhteensä 17 585 kcal. Ei näin, ei todellakaan näin!

Edellisellä viikolla söin aika paljon paremmin:

1745
1750
1685
2490
1985
2240
2980

Ei tuokaan toki esimerkilliseltä näytä.

Paino kuitenkin putosi kuluneella viikollakin, ennätys on nyt 68,0.
Se tuntui junnanneen paikallaan päiväkausia ja edellisen viikon korkein paino (69,8) tuli lauantaina, kun taas ainoa alle 69 kilon paino 68,8 oli jo tiistailta. Pääsiäisviikon korkeimman painon 69,5 mittasin maanantaina, kuten asiaan kuuluu, ja kevyimmilläni olin lauantaina ja sunnuntaina, 68,0.
Tänään painoin taas 68,9 seitsemältä ja 68,7 kymmenen maissa. Toivon kuitenkin, että saan pidettyä painon koko viikon alle 69 kilossa ja pääsen myös selvästi alle 68.

Suklaa, jonka sanoin riittävän kuukauden, on huvennut aika tehokkaasti, ja minä olen syönyt siitä suurimman osan. Vieläkään se ei ole loppu, eikä lopu tänäänkään kuten oikeastaan suunnittelin, mutta alan onneksi ehkä hiukan kyllästyä jo! Juuri tällä hetkellä juon aamukahvia ilman suklaata.
Eilen, pääsiäispäivänä, tunsin mässyttäneeni suklaata oikein urakalla, mutta söin vain kaksi tryffeliä ja kaksi suklaamunaa (120+160 kcal). Ne tosiaan olivat (kahden mandariinin kanssa) lounaan jälkiruoka, ja lounas oli... ”munakas” kahdesta munasta ja 150 grammasta juustoa. Kyllä, 100 grammaa juustoraastetta ja kolme siivua Goudaa. (Ja puolikas kurkku.)
Toisaalta, jos sitä vertaa siihen juustomäärään jota lisäsin pussipastan joukkoon silloin kun lihoin 110-kiloiseksi, eipä kai tuollainen lounas silloin tällöin ole kovin paha? Hyvää se ainakin oli. Totesin kyllä itsekin, että se oli enemmän raclette kuin omelette.

Mutta kysehän oli pääsiäispäivästä, silloin saakin herkutella! Olin itse asiassa tyytyväinen, etteivät päivän kalorit menneet yli 3000. Nyt on uusi maanantai, vaikka onkin toinen pääsiäispäivä, ja tällä viikolla yritän pysyä alle 2000 kcal päiväannoksissa.

Perjantaina tein piimähyytelökakun pääsiäisen kunniaksi. Tänään siitä on ehkä neljäsosa jäljellä. Laskin kalorit tarkkaan kakkua tehdessäni, 225 kcal sadassa grammassa. Reseptin sain jälleen kerran äidiltäni, ja on muuten hyvää!

Jonathan katsoi kovin kiinnostuneena, mutta menemme täysimetyksellä puolivuotispäivään asti.

Mangososetta on vielä kaksi pakkausta kaapissa, hänkin saa maistaa sitten puolivuotiaana. 

Hän makasi puoli-istuvassa asennossa tyynyä vasten, mutta ponnisti itse istumaan tuossa, ihan ekaa kertaa! 

Tässä vielä resepti. Käytin samaa ”juoksevaa viiliä” jota syön aamuisin, vähän piimää paksumpaa siis.

Viime viikonlopun herkkuna oli key lime pie, Markus löysi reseptin ja hoiti suurimman osan piiraan valmistuksesta.

Sekin oli herkullista, joskin hieman turhan makeaa minulle. Piimähyytelökakkuun laitoinkin aavistuksen vähemmän sokeria kuin reseptissä sanotaan (vähän yli desin), mutta limepiirakan makeus  tuli kokonaan kondensoidusta maidosta, joten sitä ei voinut säädellä. 

Tai ehkä limemehua lisäämällä olisi voinut? 

Baileys-juustokakku on vielä kokeilematta, senkin reseptin sain äidiltä! Ehkä kokeilenkin, kunhan käymme taas Systembolagetissa. En ole neljään kokonaiseen viikkoon juonut tippaakaan alkoholia, sillä coronan takia emme ole juuri käyneet muissa kaupoissa kuin lähimmässä Icassa. Nyt lauantaina ja sunnuntaina söimme häränfileetä, jonka kanssa laadukas punaviini olisi sopinut loistavasti, mutta en sentään olisi viitsinyt pelkästään sen takia lähteä kävelemään keskustaan tai Boländernaan. 

Markus joi oluen grillatessaan torstaina, minähän en olutta juo, mutta kyllä kuiva siideri olisi maistunut. Icasta saisi tietysti alkoholittomia tai 2,25-prosenttisia, mutta niitä join raskaana niin paljon, että nyt valitsisin mieluummin aidon Strongbow’n. 

Keskiviikkona ilmestyi uusi muumimuki ja olin ajatellut kävellä keskustaan ostamaan sen (ja samalla olisin voinut piipahtaa Systemissä). Soitin Krabat-lelukauppaan, josta ostan kaikki muumimukini, mutta sinne ei tehdä nyt yhtään uusia hankintoja, joten käyn ostamassa kesämukin sitten joskus kun se sinne tulee. 

 Torstaina siis grillattiin koko perheen voimin. 

Oli vähän kylmä, mutta meillä kahdella oli kesähousut.

Jonathan oli sentään asianmukaisesti pakattu toppahaalariin.

Näyttää aika kevyeltä vai mitä? Kana on piilossa kaiken alla.

Aika terveellinen tuo grilliateria toki oli, jos vertaa aiempien vuosien vastaaviin, kun mukana on ollut perunasalaattia tai ranskalaisia tms, bearnaisekastiketta, pekoniin käärittyä parsaa (sitä olisi ehkä ollut nytkin, mutta kaupasta oli parsa loppu), makkaroita, paljon isompi pala halloumia jne. 

Mutta:

Grillattua marinoitua kanaa n. 300 kcal

Maissintähkä 215 kcal

Voita 100 kcal

Grillattua sipulia 35 kcal

Grillattua kesäkurpitsaa 30 kcal

Grillijuustoa 160 kcal

Salaattia siemenillä ja öljyllä, grillattua paprikaa, muutama kirsikkatomaatti n. 100 kcal

Lautasellinen noinkin fiksua grilliruokaa, 940 kcal! 

Jälkiruoaksi tuona päivänä söimme kevyttä ja terveellistä hedelmää - jaoimme kokonaisen ananaksen ja kokonaisen vesimelonin: 470 kcal per masu. Ainakin olimme kylläisiä kaiken tuon jälkeen! 

Vertailun vuoksi, tämän päivän päivällinen:

Paneroitu voissa paistettu kotletti 430 kcal

Valkosipulivoita 110 kcal

Salaattia (sis. öljyä ja siemeniä) 100 kcal

Jälkiruoka: 

Piimähyytelökakkua 260 kcal

4 suklaamunaa 240 kcal

 (Nyt on siis jo ilta. Olen joutunut kirjoittamaan pienissä pätkissä, kun välissä olemme mm. käyneet tunnin lenkillä, puhuneet videopuhelut sekä Markuksen äidin ja Jonnyn että minun vanhempieni kanssa, laittaneet ruokaa ja syöneet, katsoneet neljä jaksoa Big Brotheria ja viihdyttäneet Jonathania, jolle on muutamaankin kertaan iskenyt känkkäränkkä.)

Ja kyllä, onnistuin pysymään alle 2000 kcal. Yhteensä 1985 kcal tarkkaan ottaen. 

Eilen kävimme kaupassa ja ostin mysliä ja maitoa, jotta saisin vähän vaihtelua aamupaloihini. Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli mysliä, jota en ollutkaan syönyt vuosikausiin. En osannut valita, joten otin kahta eri sorttia, joita sitten otin molempia 50 grammaa aamulla. Maidon voisi oikeastaan korvata mantelimaidolla, jota Markus tykkää käyttää puuron päällä, siinä säästäisi kaloreita. 

Mysliä 185+200 kcal, maitoa 90 kcal.

Aamupala 475 kcal siis, ja myslin hedelmistä sain tarpeeksi makeutta, niin ettei ollut mikään pakko ottaa suklaata toisen ja kolmannen kahvikupin kanssa. 

(Vertailun vuoksi, eilen ja toissapäivänä söin viiliä, siemeniä ja kaurahiutaleita 575 kcal edestä, aamupalan jälkiruoaksi lauantaina 2 suklaamunaa 120 kcal, sunnuntaina 50 g proteiinisuklaapähkinöitä 270 kcal.)

Kävelylenkin jälkeen oli jo vähän turhan myöhäistä syödä täyttävää lounasta, joten söin vain purkin mustikoita (135 kcal) ja join kaksi erilaista smoothieta (85+150 kcal). Markus rupesikin melkein heti sen jälkeen paneroimaan kotletteja. Päivän syömiset olikin minun osaltani syöty jo klo 16:30.

Markus on tehnyt töitä kotoa käsin jo ainakin pari viikkoa, ehkä kolmekin, en edes muista. Hän on hankkinut uuden työpöydän, jota voi nostaa ja laskea, niin että hän voi tehdä töitä seisten, kuten työpaikallaan. Hän hankki myös samanlaisen siihen tarkoitetun maton. 

                 Tarvittaessa hän voi siis hoitaa töitään ja poikaansa samanaikaisesti!

Ehdimme myös syödä lounaan yhdessä, miksei aamiaisenkin jos satumme nousemaan samoihin aikoihin. Markus voi aloittaa työnsä vaikka kuudelta ja pitää taukoja mielensä mukaan. 

Olemme käyneet yhdessä kaupassa ja pitkillä kävelyillä lähes joka päivä.

Jonny vihjaisi meille Runkeeper-sovelluksesta, jolla voi pitää kirjaa kävellyistä (tai juostuista) kilometreistä. Aloitimme sen käytön 29.3. ja minulle on kertynyt jo 106,6 km (6006 kcal).

Kävelemme yleensä vähän yli tunnin päivässä, Markus työntää vaunuja, menemme varsin reippaalla tahdilla. Markus juoksee yleensä melkein kaikki ylämäet, minäkin pieniä pätkiä (yleensä ylämäen jälkeen on pakko juosta pojat kiinni).

Edellisellä viikolla kävelin 46,2 km, joten eilen oli pakko kävellä 7 km ja saada tuo kilometrimäärä rikki. Kävelin siis vaunujen kanssa vielä hetken naapurustossa kauppareissun jälkeen, jotta viikon kilometrimääräksi tuli 46,5. Kuluneella viikolla pidimme yhden lepopäivän, osittain melko huonon sään takia, osittain koska halusin nähdä, miten se vaikuttaisi paikallaan junnaavaan painoon. Tottumattomalla liikunta voi ymmärtääkseni nostaa painoa (lihaksiin kertyy nesteitä), ja tosiaan kilon verran tippuikin ihan lepopäivän avulla. Katsotaan, tuleeko tällä viikolla pidettyä lepopäivä - riippuu ehkä säästäkin.

Eilen Markus kävi juoksemassa kaksi kilometriä ennen aamupalaa, ja aikoo kuulemma tehdä saman huomennakin. Eilen ja tänään emme siis juosseet kävelylenkin yhteydessä. 

Minäkin olen kyllä innostunut juoksemaan pieniä pätkiä, jospa jaksaisin vähitellen enemmän ja enemmän. En ole koskaan oikein osannut juosta, mutta noin 18-vuotiaana opettelin juoksemaan (vanhan mäyräkoirani kanssa) juoksemalla aina yhden katulampunvälin enemmän joka lenkillä. 

Siinä sitä juostaan. (Lauantaina. Suurimman osan lenkistä pidin takin päällä, mutta ihan juoksupätkiä varten panin sen vaunuihin.) Jos kuvaa zoomaa, huomaa, että olisi korkea aika hankkia uudet urheiluliivit. Nuo vanhat ovat liian isot eivätkä enää tue, vaikka laitoin olkaimet ristiin.

Myös oikeasti liikkumiseen tarkoitetut kengät ja housutkin voisi olla hyvä hankkia, vaikka liikkuminen onkin enimmäkseen pelkkää reipasta kävelyä. Nuo farkkujen näköiset ovat polyesterileggingsit halpiskauppa Rustasta, ja ikivanhat converset ainoat yhtään sporttiset kenkäni.

Perjantaina kävelimme 10 km. Normaali lenkkimme on noin 6,8 km.

Jonathan täytti aprillipäivänä 5 kk, tässä se viime postauksessa suunnittelemani kuva.

Sitä seuraavana päivänä Nina tuli käymään koiransa kanssa ja kävimme kävelyllä. Otimme kahvia, teetä ja suklaata mukaan ja herkuttelimme lammella. Nina otti meistä hienoja kuvia.

Jonathan on saanut ensimmäiset hampaansa! 

Tiistaina vasta yksi tuntui sormella kokeillessa, mutta kuvissa pilkotti jo toinenkin ikenen läpi.

    Ja torstaina toinenkin oli ihan kunnolla esillä. (Huom, nuo pienemmät sormet ovat hänen omiaan!)