maanantai 13. huhtikuuta 2020

Maanantai, jälleen niskasta kiinni...

Pientä motivaation puutetta on välillä vähän näkynyt. Kaloreiden laskeminen ei edelleenkään ole kivaa, etenkään kun lista näytti nyt pääsiäisviikolla tältä:

2755
1965
2475
2675
2190
2600
2925

Viikon aikana yhteensä 17 585 kcal. Ei näin, ei todellakaan näin!

Edellisellä viikolla söin aika paljon paremmin:

1745
1750
1685
2490
1985
2240
2980

Ei tuokaan toki esimerkilliseltä näytä.

Paino kuitenkin putosi kuluneella viikollakin, ennätys on nyt 68,0.
Se tuntui junnanneen paikallaan päiväkausia ja edellisen viikon korkein paino (69,8) tuli lauantaina, kun taas ainoa alle 69 kilon paino 68,8 oli jo tiistailta. Pääsiäisviikon korkeimman painon 69,5 mittasin maanantaina, kuten asiaan kuuluu, ja kevyimmilläni olin lauantaina ja sunnuntaina, 68,0.
Tänään painoin taas 68,9 seitsemältä ja 68,7 kymmenen maissa. Toivon kuitenkin, että saan pidettyä painon koko viikon alle 69 kilossa ja pääsen myös selvästi alle 68.

Suklaa, jonka sanoin riittävän kuukauden, on huvennut aika tehokkaasti, ja minä olen syönyt siitä suurimman osan. Vieläkään se ei ole loppu, eikä lopu tänäänkään kuten oikeastaan suunnittelin, mutta alan onneksi ehkä hiukan kyllästyä jo! Juuri tällä hetkellä juon aamukahvia ilman suklaata.
Eilen, pääsiäispäivänä, tunsin mässyttäneeni suklaata oikein urakalla, mutta söin vain kaksi tryffeliä ja kaksi suklaamunaa (120+160 kcal). Ne tosiaan olivat (kahden mandariinin kanssa) lounaan jälkiruoka, ja lounas oli... ”munakas” kahdesta munasta ja 150 grammasta juustoa. Kyllä, 100 grammaa juustoraastetta ja kolme siivua Goudaa. (Ja puolikas kurkku.)
Toisaalta, jos sitä vertaa siihen juustomäärään jota lisäsin pussipastan joukkoon silloin kun lihoin 110-kiloiseksi, eipä kai tuollainen lounas silloin tällöin ole kovin paha? Hyvää se ainakin oli. Totesin kyllä itsekin, että se oli enemmän raclette kuin omelette.

Mutta kysehän oli pääsiäispäivästä, silloin saakin herkutella! Olin itse asiassa tyytyväinen, etteivät päivän kalorit menneet yli 3000. Nyt on uusi maanantai, vaikka onkin toinen pääsiäispäivä, ja tällä viikolla yritän pysyä alle 2000 kcal päiväannoksissa.

Perjantaina tein piimähyytelökakun pääsiäisen kunniaksi. Tänään siitä on ehkä neljäsosa jäljellä. Laskin kalorit tarkkaan kakkua tehdessäni, 225 kcal sadassa grammassa. Reseptin sain jälleen kerran äidiltäni, ja on muuten hyvää!






Jonathan katsoi kovin kiinnostuneena, mutta menemme täysimetyksellä puolivuotispäivään asti.
Mangososetta on vielä kaksi pakkausta kaapissa, hänkin saa maistaa sitten puolivuotiaana. 
Hän makasi puoli-istuvassa asennossa tyynyä vasten, mutta ponnisti itse istumaan tuossa, ihan ekaa kertaa! 

Tässä vielä resepti. Käytin samaa ”juoksevaa viiliä” jota syön aamuisin, vähän piimää paksumpaa siis.




Viime viikonlopun herkkuna oli key lime pie, Markus löysi reseptin ja hoiti suurimman osan piiraan valmistuksesta.








Sekin oli herkullista, joskin hieman turhan makeaa minulle. Piimähyytelökakkuun laitoinkin aavistuksen vähemmän sokeria kuin reseptissä sanotaan (vähän yli desin), mutta limepiirakan makeus  tuli kokonaan kondensoidusta maidosta, joten sitä ei voinut säädellä. 
Tai ehkä limemehua lisäämällä olisi voinut? 

Baileys-juustokakku on vielä kokeilematta, senkin reseptin sain äidiltä! Ehkä kokeilenkin, kunhan käymme taas Systembolagetissa. En ole neljään kokonaiseen viikkoon juonut tippaakaan alkoholia, sillä coronan takia emme ole juuri käyneet muissa kaupoissa kuin lähimmässä Icassa. Nyt lauantaina ja sunnuntaina söimme häränfileetä, jonka kanssa laadukas punaviini olisi sopinut loistavasti, mutta en sentään olisi viitsinyt pelkästään sen takia lähteä kävelemään keskustaan tai Boländernaan. 
Markus joi oluen grillatessaan torstaina, minähän en olutta juo, mutta kyllä kuiva siideri olisi maistunut. Icasta saisi tietysti alkoholittomia tai 2,25-prosenttisia, mutta niitä join raskaana niin paljon, että nyt valitsisin mieluummin aidon Strongbow’n. 

Keskiviikkona ilmestyi uusi muumimuki ja olin ajatellut kävellä keskustaan ostamaan sen (ja samalla olisin voinut piipahtaa Systemissä). Soitin Krabat-lelukauppaan, josta ostan kaikki muumimukini, mutta sinne ei tehdä nyt yhtään uusia hankintoja, joten käyn ostamassa kesämukin sitten joskus kun se sinne tulee. 

 Torstaina siis grillattiin koko perheen voimin. 



Oli vähän kylmä, mutta meillä kahdella oli kesähousut.



Jonathan oli sentään asianmukaisesti pakattu toppahaalariin.


Näyttää aika kevyeltä vai mitä? Kana on piilossa kaiken alla.

Aika terveellinen tuo grilliateria toki oli, jos vertaa aiempien vuosien vastaaviin, kun mukana on ollut perunasalaattia tai ranskalaisia tms, bearnaisekastiketta, pekoniin käärittyä parsaa (sitä olisi ehkä ollut nytkin, mutta kaupasta oli parsa loppu), makkaroita, paljon isompi pala halloumia jne. 

Mutta:

Grillattua marinoitua kanaa n. 300 kcal
Maissintähkä 215 kcal
Voita 100 kcal
Grillattua sipulia 35 kcal
Grillattua kesäkurpitsaa 30 kcal
Grillijuustoa 160 kcal
Salaattia siemenillä ja öljyllä, grillattua paprikaa, muutama kirsikkatomaatti n. 100 kcal

Lautasellinen noinkin fiksua grilliruokaa, 940 kcal! 
Jälkiruoaksi tuona päivänä söimme kevyttä ja terveellistä hedelmää - jaoimme kokonaisen ananaksen ja kokonaisen vesimelonin: 470 kcal per masu. Ainakin olimme kylläisiä kaiken tuon jälkeen! 

Vertailun vuoksi, tämän päivän päivällinen:

Paneroitu voissa paistettu kotletti 430 kcal
Valkosipulivoita 110 kcal
Salaattia (sis. öljyä ja siemeniä) 100 kcal

Jälkiruoka: 

Piimähyytelökakkua 260 kcal
4 suklaamunaa 240 kcal

 (Nyt on siis jo ilta. Olen joutunut kirjoittamaan pienissä pätkissä, kun välissä olemme mm. käyneet tunnin lenkillä, puhuneet videopuhelut sekä Markuksen äidin ja Jonnyn että minun vanhempieni kanssa, laittaneet ruokaa ja syöneet, katsoneet neljä jaksoa Big Brotheria ja viihdyttäneet Jonathania, jolle on muutamaankin kertaan iskenyt känkkäränkkä.)

Ja kyllä, onnistuin pysymään alle 2000 kcal. Yhteensä 1985 kcal tarkkaan ottaen. 

Eilen kävimme kaupassa ja ostin mysliä ja maitoa, jotta saisin vähän vaihtelua aamupaloihini. Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli mysliä, jota en ollutkaan syönyt vuosikausiin. En osannut valita, joten otin kahta eri sorttia, joita sitten otin molempia 50 grammaa aamulla. Maidon voisi oikeastaan korvata mantelimaidolla, jota Markus tykkää käyttää puuron päällä, siinä säästäisi kaloreita. 
Mysliä 185+200 kcal, maitoa 90 kcal.
Aamupala 475 kcal siis, ja myslin hedelmistä sain tarpeeksi makeutta, niin ettei ollut mikään pakko ottaa suklaata toisen ja kolmannen kahvikupin kanssa. 
(Vertailun vuoksi, eilen ja toissapäivänä söin viiliä, siemeniä ja kaurahiutaleita 575 kcal edestä, aamupalan jälkiruoaksi lauantaina 2 suklaamunaa 120 kcal, sunnuntaina 50 g proteiinisuklaapähkinöitä 270 kcal.)




Kävelylenkin jälkeen oli jo vähän turhan myöhäistä syödä täyttävää lounasta, joten söin vain purkin mustikoita (135 kcal) ja join kaksi erilaista smoothieta (85+150 kcal). Markus rupesikin melkein heti sen jälkeen paneroimaan kotletteja. Päivän syömiset olikin minun osaltani syöty jo klo 16:30.

Markus on tehnyt töitä kotoa käsin jo ainakin pari viikkoa, ehkä kolmekin, en edes muista. Hän on hankkinut uuden työpöydän, jota voi nostaa ja laskea, niin että hän voi tehdä töitä seisten, kuten työpaikallaan. Hän hankki myös samanlaisen siihen tarkoitetun maton. 

                 Tarvittaessa hän voi siis hoitaa töitään ja poikaansa samanaikaisesti!

Ehdimme myös syödä lounaan yhdessä, miksei aamiaisenkin jos satumme nousemaan samoihin aikoihin. Markus voi aloittaa työnsä vaikka kuudelta ja pitää taukoja mielensä mukaan. 
Olemme käyneet yhdessä kaupassa ja pitkillä kävelyillä lähes joka päivä.

Jonny vihjaisi meille Runkeeper-sovelluksesta, jolla voi pitää kirjaa kävellyistä (tai juostuista) kilometreistä. Aloitimme sen käytön 29.3. ja minulle on kertynyt jo 106,6 km (6006 kcal).

Kävelemme yleensä vähän yli tunnin päivässä, Markus työntää vaunuja, menemme varsin reippaalla tahdilla. Markus juoksee yleensä melkein kaikki ylämäet, minäkin pieniä pätkiä (yleensä ylämäen jälkeen on pakko juosta pojat kiinni).

Edellisellä viikolla kävelin 46,2 km, joten eilen oli pakko kävellä 7 km ja saada tuo kilometrimäärä rikki. Kävelin siis vaunujen kanssa vielä hetken naapurustossa kauppareissun jälkeen, jotta viikon kilometrimääräksi tuli 46,5. Kuluneella viikolla pidimme yhden lepopäivän, osittain melko huonon sään takia, osittain koska halusin nähdä, miten se vaikuttaisi paikallaan junnaavaan painoon. Tottumattomalla liikunta voi ymmärtääkseni nostaa painoa (lihaksiin kertyy nesteitä), ja tosiaan kilon verran tippuikin ihan lepopäivän avulla. Katsotaan, tuleeko tällä viikolla pidettyä lepopäivä - riippuu ehkä säästäkin.

Eilen Markus kävi juoksemassa kaksi kilometriä ennen aamupalaa, ja aikoo kuulemma tehdä saman huomennakin. Eilen ja tänään emme siis juosseet kävelylenkin yhteydessä. 
Minäkin olen kyllä innostunut juoksemaan pieniä pätkiä, jospa jaksaisin vähitellen enemmän ja enemmän. En ole koskaan oikein osannut juosta, mutta noin 18-vuotiaana opettelin juoksemaan (vanhan mäyräkoirani kanssa) juoksemalla aina yhden katulampunvälin enemmän joka lenkillä. 


Siinä sitä juostaan. (Lauantaina. Suurimman osan lenkistä pidin takin päällä, mutta ihan juoksupätkiä varten panin sen vaunuihin.) Jos kuvaa zoomaa, huomaa, että olisi korkea aika hankkia uudet urheiluliivit. Nuo vanhat ovat liian isot eivätkä enää tue, vaikka laitoin olkaimet ristiin.

Myös oikeasti liikkumiseen tarkoitetut kengät ja housutkin voisi olla hyvä hankkia, vaikka liikkuminen onkin enimmäkseen pelkkää reipasta kävelyä. Nuo farkkujen näköiset ovat polyesterileggingsit halpiskauppa Rustasta, ja ikivanhat converset ainoat yhtään sporttiset kenkäni.

Perjantaina kävelimme 10 km. Normaali lenkkimme on noin 6,8 km.

Jonathan täytti aprillipäivänä 5 kk, tässä se viime postauksessa suunnittelemani kuva.

Sitä seuraavana päivänä Nina tuli käymään koiransa kanssa ja kävimme kävelyllä. Otimme kahvia, teetä ja suklaata mukaan ja herkuttelimme lammella. Nina otti meistä hienoja kuvia.




Jonathan on saanut ensimmäiset hampaansa! 
Tiistaina vasta yksi tuntui sormella kokeillessa, mutta kuvissa pilkotti jo toinenkin ikenen läpi.



    Ja torstaina toinenkin oli ihan kunnolla esillä. (Huom, nuo pienemmät sormet ovat hänen omiaan!)

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla! 😻

Äitienpäivän vitutus

Taistelen itseni kanssa siitä, ovatko tällaiset tunteet edes oikeutettuja. Olen ehkä narsistinen ja liian huomionkipeä - huomaahan sen jo tä...