Miten sujuu arki ilman syömisten kirjaamista?

Kuten mainitsin jo vapunpäivän postauksessa, minun tulee helposti naposteltua ja maisteltua leipoessa ja myös ruokaa laittaessa, kun en kirjoita syömisiä ylös. Minähän siis rakastan suolaa ja rasvaa siinä määrin, että saatan haukata voinokareen tai hörpätä vispikermaa niitä käsitellessäni, tai itse asiassa en vain saata vaan se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kerma täällä onkin virrannut, kun söimme kolme päivää peräkkäin kotletteja kermaisessa sambal oelek -kastikkeessa riisin kanssa ja tänään tein kolmeksi päiväksi kermaista maapähkinäkanaa riisin kanssa (siinäkin muuten on sambal oelek -chilimössöä). Eilen oli sen verran märkä ilma, etten mennytkään kauppaan kuten olin suunnitellut vaan söimme pinkin juureskeiton pakastimesta loppuun, joten kermalla lotraamisessa oli sentään yksi välipäivä. Tosin söimme Baileys-juustokakun eilen loppuun, siinä oli tarpeeksi kermaa.

Ruoanlaittoa ja leivontaa lukuunottamatta en onneksi juuri napostele huomaamattani. 

Tänään oli pitkästä aikaa lämmin ilma, kävellessäni kauppaan otin pitkähihaisen pois melkein heti.

Yritetäänpä muistella, mitä tänään on tullut syötyä:
Aamupäivällä (väsytti, nukuin noin puoli yhteentoista, kunhan Jonathan suostui nukahtamaan uudestaan - hänestä on tulossa entistä enemmän aamuvirkku!) söin reilun annoksen kahden myslin sekoitusta ja jonkin verran siemeniä sekä mantelimaitoa, kaksi kananmunaa koska Markus oli keittänyt niitä, ja puolikkaan proteiinisuklaapatukan, koska Markus otti sen välipalaksi muttei tykännytkään, se ei mukamas maistunut miltään.

(Proteiini-, välipala- ja ateriankorvikepatukoista on tosiaan tullut uusi paheemme nyt kun noita proteiinisuklaapähkinöitä ei enää saanut Icasta vaan jouduin tilaamaan. Kuvista sitä on ehkä vaikea uskoa, mutta syömme niitä kuitenkin jokseenkin kohtuudella.)

Kaupasta tullessani minulla olikin jo aikamoimen nälkä. Hain samalla tilaamani 24 pussia proteiinisuklaapähkinöitä, joten Markus siivosi herkkukaappia saadakseen niille tilaa. Aloitellessani ruoanlaittoa söin ainakin muutaman joskus 2018 vanhaksi menneen lakritsipalan, vähän niitä suolaisia terveellisempiä kuivia papusnackseja joita ostimme joskus ihan maaliskuun alussa (Markus meinasi heittää ne pois, mutta laitoin loput vielä kaappiin), pari kourallista suolapähkinöitä (jotka ostin ruoan päälle ripoteltaviksi) ja tietysti asiaankuuluvia maistiaisia ruoasta ja sen aineksista voita ja kermaa myöten. Otin ruokaa sitten ihan liian suuren annoksen siihen nähden, kuinka täyttävää se oli ja kuinka paljon olin jo napostellut. Salaattikin oli hyvä syödä loppuun, jäljellä ei kuitenkaan ollut ihan kahta kunnon annosta, joten kumosin loput lautaselleni kun olin syönyt ensimmäisen kasan.

Tulin niin täyteen, ettei minun tehnyt edes mieli jälkiruokaa ainakaan heti. En sitten myöhemminkään ottanut, sillä pähkinä- ja herkkukiintiö tuntui jo olevan täynnä, ja ostamani vadelmat ovat ihan hyviä huomennakin. (Markus teki kulhon poppareita, mutta hän ei ollutkaan syönyt yhtä paljon kaikenlaista kuin minä.)

Sekä tänään että eilen siis onnistuin välttämään iltanapostelun, vaikka lopetinkin syömisen vasta vähän klo 18 jälkeen. Sunnuntaina popsin muumilakritseja juuri siihen klo 18 rajapyykkiin asti, ja se oli hyvä syy panna ne takaisin kaappiin. Onneksi niitä on rajallinen määrä, ja yritämme olla ostamatta  turhaan oikeita karkkeja!

Viime viikolla ainakin painoni edelleen laski, ja toivoa on, etten tälläkään viikolla jäisi plussan puolelle. Viime viikon paino oli 66,0-67,2 kg, tällä viikolla toivon pysyväni kokonaan alle 67 kilossa ja pääseväni edes vähän alle 66. Tietysti painon laskun on hyväkin hidastua nyt kun olen näin selvästi normaalipainossa. Jospa saisin kuitenkin sen pysymään laskusuunnassa vielä vähän aikaa!

Selatessani blogia huomasin, että monesta postauksesta on taas hävinnyt kuvia näkyvistä. Kunpa tietäisin, mistä moinen johtuu.