Painonhallinnassa minun varmaan suurin kompastuskiveni on annoskoko. Vaikka kuinka teen päätöksiä, etten ota lisää ja että teen kohtuullisia annoksia, jotenkin aina venytän niitä ja siten mahalaukkuani. Ja kun syömisiin lisätään vielä aterialla juomani veden määrä, taitaa mahalaukkuni olla aika venynyt.
Eilen, tiistaina, nousin syömään aamupalan kun Markus lähti töihin. Punnitsin kaikki aamupalan osat laskeakseni niistä kalorit. Aikamoinen määrä, mutta eiväthän kaikki imeydy...? Erityisesti pellavansiemenistä nielen varmaan suurimman osan kokonaisina.
Nukuin sitten vielä pari tuntia. Aamupalan olin syönyt 7:50 ja herättyäni tein lounaaksi raejuustomunakkaan, tai oikeammin munakokkelin. Olin huomannut että kaksi munaa riittää oikein hyvin, mutta nälkä tai mieliteko vei taas ja otin kolme, ja kaiken Keson mitä jääkaapissa oli.
Ei kovin esittelykelpoinen ateria. Ihan liian iso ja näyttää... no, kertaalleen syödyltä.
Sen jälkeen vaihdoimme vaatteet ja lähdimme kauppaan. Hain samalla Jollyroomista tilaamani tavarat: kolme violettia bodya Jonathanille ja Muumi-imetystyynyn Ninalle, samanlaisen kuin minulla, mutta harmailla kuvioilla; vanhempani halusivat antaa sen lahjaksi omana kiitoksenaan kun Nina hoiti suurimman osan häidemme järjestelyistä. (Minä ja Markus tilasimme omasta puolestamme Ninalle Muumi-babyboxin, sekin on samanlainen kuin meillä on.)
Menomatkalla kauppaan oli ihan nätti ilma, mutta juuri kaupan kohdalle päästyämme alkoi sataa. Totesin Jonathanille että kotiin mennään sitten bussilla, etenkin kun hän huusi koko kaupassa olon ajan. Mutta ulos tullessamme sekä sade että huuto oli lakannut, joten kävelimme sittenkin ja Jonathan nukahti pian.
Avasin pakettia hiukan jo ulkona, muumikuviot näkyivät niin selvästi läpi, että halusin varmistaa että ne olivat oikean värisiä (tietysti olivat). Ja halusin nähdä ihanat bodyt! Tässä ne luonnonvalossa.
Ja tältä ne näyttävät sisällä hämärämmässä.
Ostin taas näitä, söin välipalaksi 50 grammaa.
Ja vielä yhden klementiinin. Nämä söin 16:35 eli olikin jo aika syödä jotain.
Sitten aloin tehdä ruokaa...
...katsoen samalla Hengenvaarallisesti lihava -dokkarisarjaa.
Tällä kertaa valkoviinikastike tosiaan onnistui!
Jonathan tosin aiheutti pientä stressiä, hän kyllästyi babysitterissä istuskeluun ja alkoi huutaa juuri kun minulla oli kolme tai neljä kattilaa liedellä ja niitä ei voinut jättää vahtimatta.
Hätä ei lue lakia. Poika oli heti tyytyväinen kun vaihdoin dokkarin Muumilaakson tarinoihin ja asetin paddiksen hänen eteensä. Tällä muksulla on tosiaan ikäisekseen ihan liikaa ruutuaikaa - emme ole sentään näyttäneet hänelle vartavasten lastenohjelmia kuin ihan pienen hetken aikaisemmin, mutta hän tuijottaa mielellään telkkaria meidän kanssamme.
Ja tässä jälleen näyte liian suuresta annoskoosta. Mutta ainakin vihanneksia on tarpeeksi!
Parsakaalit ostin tällä kertaa pakastettuina, kaikki muu on tuoretta.
Olin oikein tyytyväinen kastikkeeseen (ja tietysti kaikkeen muuhunkin). Söin vastaavan aterian kokonaista neljä kertaa ollessani sairaalassa synnytyksen käynnistyksessä ja sen jälkeen (söin lounaan ja päivällisen neljänä päivänä, eli puolet aterioista oli noita samoja, valitsin yleensä itse) ja silloin päätin kopioida aterian kotona, mutta vasta pari viikkoa sitten kokeilin ensimmäistä kertaa. Ja nyt kastikekin sitten onnistui! Kuten viime postauksessa mainitsin, ensimmäisen koostumus oli hirveä (maku ihan ok, ehkä liikaa pippuria) ja toinen maistui pelkästään kärähtäneeltä sipulilta. Kolmas siis onnistui!
Sairaalaruoalla ei ole kovin hyvä maine, toisaalta eipä ole lentokoneruoallakaan ja sitä olen lapsesta asti rakastanut. Minähän tykkäsin kouluruoastakin. En ollut maistanut sairaalaruokaa ennen tätä synnytyksen käynnistystä, ja yllätyin positiivisesti. Ekaan kala-annokseen lisäsin suolaa ja muistaakseni pippuriakin, mutta sitten en edes muistanut enkä tarvinnut. Synnyttäneiden osastolla aamiaista sai hakea itse, tarjolla oli mm. viiliä ja siemeniä sekä kaurahiutaleita, ja ihanaa täysjyväleipää. Vain kahvikupit olivat liian pieniä (piti jaksaa hakea lisää jos yksi ei riittänyt)!
Tältä näytti Uppsalan sairaalan vastaava annos:
Ennen synnytystä ruoka tuotiin tarjottimella.
Normaalisti en tykkää juoda mehua tai hedelmälimua ruoan kanssa,
mutta vaihtelu virkistää, tuo omena oli ihan okei.
Synnytyksen jälkeen ruoan sai hakea ja lämmittää itse (Markus hoiti sen homman).
Söin suoraan muoviastiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla! 😻