tiistai 10. maaliskuuta 2020

Maanantai ja maanantain ruoat kuvina

Tämähän on koukuttavaa, tämä ruokien kuvaaminen! Kun aamulla postasin eiliset ruoat ja muut, en ajatellut jatkaa tänään (ruoaksikin olisi samaa makkaraa), mutta jostain syystä kuitenkin otin kuvan aamupalastani... ja siinä sitä taas mentiin.

Kolmisen desiä viiliä (vai pitäisikö sitä kutsua piimäksi?) ja luultavasti ihan liikaa siemeniä. 



    
Sisu ja osittain sininen taivas.


Arne näki kaksi naapuruston kissaa. ”Tulkaas tänne niin saatte tassusta!”

Kahvi oli vielä kesken, kun Jonathan ilmaisi haluavansa huomiota.

 Kahvin jälkeen köllöttelimme vielä hetken sängyssä. 


Sen jälkeen vaihdoimme vaatteet, laitoin kissat valjaisiin ja menimme kaikki neljä hetkeksi takapihalle haukkaamaan raitista ilmaa.




Huonostipa on kantoliina laitettu.

Tuon niskassa olevan osan pitäisi olla pepun alla...



Näin yleensä ulkoilutamme kissojamme. Valvotusti sentään! 

No, postaan sen nyt kumminkin: kokeilin kuvata ulkoiluamme ja höpötystäni videolle. 
Tämä ei todellakaan ole vahvinta alaani, mutta onpahan varaa kehittyä!


   

Minulle tuli neljän jälkeen niin kova nälkä, että paistoin punakaalini ja söin ennen kuin Markus tuli (hän tuli vähän tavallista myöhemmin, vasta kuuden jälkeen). Paistoin kaksi makkaraa lisää ja lämmitin itselleni puolikkaan molemmista eiliseltä jääneistä (juusto-pekoni ja jonkinlainen chili). Reilusti voissa paistettua punakaalia (oikeasta voista en luovu!) ja tavallinen annos salaattia sekä tietysti sinappia.



 Heti tuon perään söin jälleen rasiallisen vadelmia ja toisen pensasmustikoita, niitä en muistanut kuvata. Ennen kuutta ehdin kuitenkin ottaa vielä toisenkin jälkiruuan, muumikupillisen jäätelökahvia. (Tätä vaniljajäätelöä, joka kakulta jäi, säästelin viikonlopuksi, muttemme syöneetkään jäätelöä viikonloppuna. Sitä oli varmaan alle 2 dl jäljellä, otin puolet kahviini ja Markus söi loput illalla.)




Kokeilin kantoliinaa vielä uudestaan illemmalla sisällä. Jonathan viihtyi siinä ihan hyvin sen aikaa kun paistoin Markukselle makkarat, Markus tuli kotiin ja söi. Sitten Markus kylvetti Jonathanin.
Nyt liina taisi olla tiukemmalla ja melkein täydellisesti. Polvet voisivat kai olla korkeammalla.



Ja liinaahan ei kuuluisi syödä...

Vertailun vuoksi Markuksen makkara-ateria. Minä paistoin makkarat, hän teki annoksen muuten itse. 
Kai raskaan työpäivän jälkeen tarvitaankin enemmän energiaa! Sitä paitsi hänhän treenaa ja ui monta kertaa viikossa ja seisoo koneensa ääressä kaikki työpäivät. 
Hän otti myös salaattia syötyään lautasensa ensin tyhjäksi. 
Mutta tuo katkarapusalaatti hodarin sisällä, joskus en tajua ruotsalaisia! Rakastan katkarapuja ja voisin kuvitella syöväni tuota vaikka uuniperunan täytteenä, mutta en makkaran kanssa!


Illalla treenasin hulavanteella yhteensä tunnin verran katsoessani ensin Salkkarit ja sitten Markuksen kanssa päivän Big brotherin. Tällä kertaa jopa äänestin (Cmoressa se onnistui ilmaiseksi), mutta turhaan, lempparini Lisa joutui lähtemään talosta. 
Ennen uusinta Suomen kautta en ollut ikinä vilkaissutkaan Big brotheria, mutta sitä seurasin parhaani mukaan ja jäin ihan koukkuun! 



Jonathan tykkää ikäisekseen ihan liikaa ruudun tuijottamisesta.


Nyt kello on vähän yli puolenyön, sekä iso että pieni mies nukahtivat jo, eli harvinaisen aikaisin. Koko asunto haisee muuten makkaralta. Huomenna syödään kalaa, lupaan raportoida onnistuuko valkoviinikastike vihdoinkin! Olen tähän mennessä yrittänyt tehdä sitä kaksi kertaa, peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisellä kerralla käytin ruokakermaa ja se reagoi viinin ja viinietikan kanssa niin että koko kastikkeesta tuli kokkareista - maku oli kyllä ihan okei. Tokalla kerralla kuvailin noita vertailukuvia sillä aikaa kun kastikkeen piti kiehua kasaan kymmenen minuuttia... ei taatusti mennyt kymmentäkään, kun se oli palanut pohjaan. Sekoitin siihen kuitenkin (vispi)kerman, muutakaan kastiketta meillä ei ollut, ja tietysti koko kastike maistui palaneelle sipulille eikä yhtään viinille. Lisäsin reilusti viinietikkaa, viini oli loppu. Markus irvisti maistettuaan ja söi kalansa jonkin jääkaapista löytämänsä salaatinkastikkeen kanssa.
Kolmas kerta toden sanoo! (Punaviinikastikkeen osaan muuten tehdä, todella herkullisen sellaisen.)


1 kommentti:

  1. Kiva video <3 Niin tyytyväisenä kisut kevätsäässä ja vauva kantoliinassaan (pystyyköhän siinä olemaan etuperin?).

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla! 😻

Äitienpäivän vitutus

Taistelen itseni kanssa siitä, ovatko tällaiset tunteet edes oikeutettuja. Olen ehkä narsistinen ja liian huomionkipeä - huomaahan sen jo tä...