En ole vuosiin käyttänyt tietokonetta kotona. Kirjoitan siis iPadilla, jolla teen kaiken muunkin, paitsi kuvat otan kännykällä (iPhone 11) ja nykyään, kun minulla on käyttökelpoinen kännykkä (syksyyn asti käytin iPhone 5C:tä jonka akku ei kestänyt mitään ja muisti oli aina täynnä), jätän yleensä ”paddiksen” kotiin ja käytän kaupungilla, kylässä yms. vain kännykkää.
Toki kymmensormijärjestelmällä olisi nopeampi kirjoittaa, mutta olen tottunut tähänkin. Autocorrectia en käytä, ruukaan sanoa että minulla on sisäänrakennettu autocorrect.
Onnistuin hakemaan kakun uunista ja viemään ulos jäähtymään; poika nukkui muutaman minuutin ja vaikuttaa kylläiseltä.
Eihän me tässä kahdestaan oltu:
Arne tuli tietysti katsomaan, kun avasin takaoven, mutta liian myöhään. Kissamme ulkoilevat siis vain valjaissa silloin tällöin.
Leivon siis minttukrokanttisuklaakakun huomiseksi, sillä uusi kaverini Frida Uppsalan syksyvauvaryhmästä Facebookista tulee huomenna meille oman pikku Jonathaninsa kanssa. En edes aloita tässä välissä siitä, kuinka iloinen olen tuosta tuttavuudesta ja kuinka huono olen hankkimaan kavereita. Jossain vaiheessa voisin kirjoittaa pitkät pätkät eräästä toisesta ruotsalaisesta, jonka kanssa ”kaveerasin” kolmisen vuotta ja jota ilman olen onneksi nyt ollut yli vuoden. Muuten minulla onkin vain yksi hyvä ystävä täällä Uppsalassa, jonka kanssa oikeasti tapaan kahdestaan ja teen asioita, mutta en oikeastaan olekaan erityisen sosiaalinen tapaus. Joka tapauksessa, tuon Fridan luona kävin kerran ja satuin olemaan ainoa mammaryhmästä joka sillä kertaa vastasi kutsuun, ja tulimme loistavasti toimeen. Hänen poikansa on tosiaan myös Jonathan. Ehkä pojista tulee hyvät ystävykset ja meistä myös! Kutsuin siis Fridan meille ja huomenna hän vihdoinkin tulee, ja tarjolla on Suussa sulava suklaakakku:
Sain reseptin äidiltäni, en tiedä mistä se on peräisin. Äiti tarjoili sitä jouluaattona jälkiruoaksi ja sekä minä että Markus ihastuimme siihen. Se taitaa olla liiankin helppo tehdä... mutta en sentään ole tehnyt sitä ilman hyvää syytä, kuten vieraita, tai no, kerran se hyvä syy taisi olla että aineksia oli vielä jäljellä (Markus meni ja osti tuplamäärän suklaata ja ison purkin kermaa).
Selitetäänpä juurta jaksain: viime vuoden alusta tosiaan aloin pudottaa painoa kirjoittamalla ylös kaiken mitä söin ja join, paitsi veden, kivennäisveden, kahvin ja teen. Kirjoitan myös kellonajat pyöristäen seuraavaan täyteen viisiminuuttiseen. Yritän yleensä olla syömättä klo 18 jälkeen. Aina se ei tietenkään onnistu, joskus ruoka ei ehdi valmiiksikaan niin aikaisin tai Markus tulee töistä myöhemmin tai olemme kylässä ja meille tarjoillaan iltapalaa. Kehitin tosi kypsän aikuisen systeemin tähän: liimaan ruokamuistikirjan sivulle päivän kohdalle ison kultatähtitarran, jos en ole syönyt klo 18 jälkeen, ja pienen kultatähden, jos olen syönyt 18 mutten 20 jälkeen. Joka viikon jälkeen kirjoitan ylös viikon pienimmän ja suurimman painon (punnitsen itseni joka aamu), kultatähdet (pitääkin ostaa uusi kultakynä!) ja viikon alkoholiannokset (näistä pidin kirjaa jo toissavuonna, jolloin määrät olivat aika huolestuttavia - viime vuonna tietysti join vain tammikuussa ja pari lasia joulukuussa, tänä vuonna toistaiseksi myös vain muutaman satunnaisen annoksen kuussa).
Mietin loppuvuodesta, vieläkö jaksan jatkaa kaiken ylöskirjaamista ja tarrojen liimailua, mutta se tuntuu auttavan, joten jatkan, kunnes olen normaalipainossa eli alle 70 kg.
Nyt kun en nuolaisekaan kakun kuorrutetta, tämän viikon tähdet ovat kokonaiset kuusi isoa ja yksi pieni!
Koko viime vuosi. Kuten huomaat, raskauden loppupuolella käväisin lähtöpainossa, mutta raskauden jälkeen kiloja putosi vauhdilla!
Muuten, mitäs tykkäät kalenteristani? Minulla on ollut saman sarjan kalenteri vuodesta 2016.
Tässä ensin ruokapäiväkirja tältä ja viime vuodelta:
Ja sitten ne kalenterit:
Takaisin asiaan.
Syön yleensä suht terveellistä ruokaa ja yritän vähentää turhia höttöhiilareita etenkin ruoassa, mutta herkuttelen turhankin usein. Syön reilusti vihanneksia ja mielelläni myös hedelmiä. Nukun yleensä pitkään, joskus syön aamupalan 7-8 aikaan ja menen sen jälkeen jatkamaan unia, mutta yleensä syön ns. brunssin 11-13 maissa. Joskus syön erikseen aamupalan ja lounaan. Välipalan, jos on nälkä, ja illallisen mieluiten viiden maissa. Sekä harmittavan usein jälkiruoan sen jälkeen. Laskiaispullia söin viime viikon torstaina puolikkaan, perjantaina kokonaisen, sunnuntaina kokonaisen ja tiistaina kokonaisen. Silloin - siis laskiaistiistaina - julistin että tämä oli nyt vuoden viimeinen. Ja keskiviikkona paistoin meille lettuja parsakeiton jälkkäriksi ja vaahdotin 2,5 dl (!!!) kermaa. Jonkin verran jäi jäljelle ja huuhtelin viemäriin, mutta söin lettujen päällä kermavaahtoa niin että alkoi ällöttää. Paheeni ovat selvästi voi ja kerma.
Paljon terveellisemminkin voisi siis syödä, mutta niinpä voisi paljon epäterveellisemminkin. (Olemme lopettaneet jokasunnuntaisen pizzan tilaamisen!)
Liikunnasta myöhemmin. Minulla on myös lukuisia ennen-ja-jälkeen-kuvia, joita mielelläni esittelen, ja lisää tietysti tulee koko ajan. Nyt yritän saada tehdyksi sen kuorrutteen, että ehdin vielä hiukan pyöritellä hulavannetta tänä iltana (siinä pikku spoileri sen liikunnan suhteen).
Ottakaa vielä muutama kuva mainituista herkuista eri päiviltä. Kuten ruokapäiväkirjasta näkyy, tänään ja eilen syötiin jätskiä, sitä en kuvannut.
Systeemi kuulostaa varsin fiksulta. Motivoiva ja helppo seurata (voisi soveltaa muihinkin tavoitteellisiin juttuihin esim. opiskeluun). Autocorrect-aivot eivät kuulu tavallisuuksiin, vaatii hc-kielinörttiyttä ja lahjoja. Ilostuttavaa kun löytyy samanhenkisiä tuttavuuksia. Vielä hauskempaa jos tulee monta ystävää samasta perheestä <3
VastaaPoistaNoihin kalentereihin kirjoittaisi pyryharakka-sotkukäsialaisetkin mielellään harkiten ja siististi. Ehkä jotakin meikeläiselle?