Eikä mikä tahansa tavallinen vappu, vaan Jonathanin puolivuotispäivä!
Kokonaista kuusi kuukautta, ja sen kunniaksi aloitimme kiinteät. Tänään tuli siis täyteen suositusten mukaiset kuusi kuukautta täysimetystä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, joskus ensi yön pikkutunneilla vasta tulee kuluneeksi puoli vuotta ensi-imetyksestä, mutta tarjoilimme kuitenkin ensimmäiset lusikalliset bataattia jo alkuiltapäivästä. Ja hyvin maistui!
Tänään on myös ensimmäinen päivä sitten vuoden 2018, jolloin en ole kirjannut syömisiäni ylös. Eilen listasin syömiset ja laskin kalorit viimeistä kertaa - ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna yksi sivu ei edes riittänyt. Kaloreita tulikin peräti 2870. Söin nimittäin pitkästä aikaa sipsejä, 180 gramman pussin viinietikkasipsejä lukuun ottamatta edellisenä päivänä ottamaani 30 gramman kupillista. Ennen ruokaa söin kaksi tuollaista kupillista ja join alkoholittoman siiderin, mutta ruoan jälkeen panin ranttaliksi ja söin loput 90 grammaa sekä join Strongbow’n - ensimmäisen alkoholillisen siiderin sitten viime vuoden tammikuun. Maistui muuten aluksi liikaa alkoholilta, mutta loppua kohti pelkästään hyvältä. Jos täältä saisi sitä ihanaa Happy Joeta, pärjäisin hyvin pelkällä alkoholittomalla siiderillä, mutta mikään täältä saatava alkoholiton ei maistu kunnon kuivalta siideriltä.
Tällainen juhlapäivien putki ei ehkä ole sopivin hetki siirtyä kaloreiden laskemisesta normaalin ihmisen tapoihin, tarkoitushan oli jatkaa yhtä terveellisiä elämäntapoja kuin tähänkin asti. Olin kuitenkin päättänyt laskea kaloreita, listata syömisiä ja liimailla kultatähtiä enää vain huhtikuun ajan, olihan normaalipaino jo saavutettu ja raja alitettu niin, että pysyn normaalipainossa kaikkina vuorokaudenaikoina, vaikka söisin ja joisin mitä tahansa.
Eilen aamulla painoin 66,0, joka on tähänastinen ennätykseni. Se myös tarkoittaa, että olen pudottanut yli 30 kiloa lähtöpainosta, eli siitä mitä painoin uudenvuodenpäivänä 2019 ja korkeimmillaan loppuraskaudessa.
Tänä aamuna painoinkin sitten 67,2, joka on sata grammaa enemmän kuin tämän viikon korkein paino oli ennen tätä päivää, mutta kuitenkin 300 g vähemmän kuin viime viikon korkein paino. Teen parhaani, jotta paino jatkaisi hitaasti mutta varmasti putoamistaan!
Sipsien syömisen lisäksi (Markus söi koko pussin juustonaksuja) haimme eilen kioskilta tilaamani paketin Muumi-lakritsia. Tilaamieni makujen lisäksi paketissa oli muutama yllätysmaistiainen, ja maistelimme tietysti kaikkia makuja. Minä napsin vielä muutaman herkullisimman tunnin kuluttua siitä, kun olimme lopettaneet maistelun.
Haisuli- ja Mörkö-lakritsit tilasin vain hienojen purkkien takia. Haisuli maistuikin pelkästään oudolta, Mörkö (ruby-suklaata, piparminttua ja kanelia) taivaalliselta, herkullisen jouluiselta. Muumitalo ja tuo meriaiheinen pussi olivat myös ihania, niitä kahta napostelinkin vielä kolme molempia kymmenen maissa illalla. Ilmaisnäytteistä osa oli sellaisia, että voisin laittaa vaikka heti uuden tilauksen menemään, jos niitä saisi muumipurkeissa!
Ne Lidlistä ostetut suklaat loppuivat muuten vasta 24.4., eli kestivät tosiaan melkein kuukauden, minähän ostin ne 26.3. Sinä aikana emme tosiaan ostaneet muita kuin ”terveellisempiä” karkkeja, eli proteiinisuklaapähkinöitä ja kun niitä ei enää Icassa myyty, erilaisia mukamas-terveellisiä patukoita (olemme kokeilleet raakapatukoita, luomupähkinäsuklaapatukoita, proteiinipatukoita, ateriankorvikkeita jne). Tilasin proteiinisuklaapähkinöitä nettiapteekista, kohta meillä on 24 pussia! Siis 2,4 kg sokerittomia Doers-proteiinisuklaapähkinöitä. Voikohan niihin kyllästyä?
Hakiessani paketin kioskilta eilen ostin Markuksen pyynnöstä suklaata, kaksi Maraboun levyä. Markus on nyt viikon verran kärsinyt kovista iskiaskivuista, siksi hän kaipasi vähän ylimääräistä hemmottelua.
Minä taas kärsin viime viikolla tiehyttukoksesta rinnassa, jonka takia minulla oli tiistaina niin kuollut olo, että epäilin coronaa, ja keskiviikkoaamuna 39˚C kuumetta. Sen saattoi aiheuttaa liian tiukkojen urheiluliivien sovittaminen maanantaina. Ostin sopivat liivit, kokoa 85 C, joka kuulosti kovin tutulta - olikohan se minun kokoni ennen lihomista? En ole varma, mitä kokoa vanhat urheiluliivini olivat, mutta ne olivat aivan liian suuret vaikka laitoin olkaimet ristiin. Viime kesänä ostetut liivit ovat kokoa 95 E, mutta silloin olin jo laihtunut aika tavalla. Löysin laatikoistani mm. kokoa 90 H olevat rintsikat.
Kävelin siis viime viikon maanantaina keskustaan ja takaisin, yhteensä n. 19 km. Sitä seuraavat pari päivää menivätkin sairastellessa, joten viikon kilometrimääräksi tuli ”vain” 44,6 km. Tällä viikolla olen kävellyt vasta 30,0 km, joten enpä taida saada niinkään paljoa mittariin tämän viikon osalta, nyt kun Markus ei pysty kävelemään kovaa tai pitkälle. Eilen kävimme ainoastaan kioskilla ja tänään emme ole pistäneet nokkaamme ulos, koska satoi. Keskiviikkona kävin ”babycafé”-vaunulenkillä ja sen jälkeen kävelin Boländernaan ja takaisin, koska halusin käydä Systembolagetissa Baileys-juustokakkua varten. En ollutkaan juonut tippaakaan alkoholia kuuteen kokonaiseen viikkoon, koska en ollut coronan takia käynyt keskustassa kuin pari hassua kertaa ja käydessäni Boländernassakaan en ollut käynyt sillä puolella tietä, missä on Systembolaget. No, nyt kävin Jonathanin kanssa kunnon vappuostoksilla. Kolme pientä pulloa punaviiniä (ei vapuksi, mutta nyt sitä on, jos laitamme ruoaksi jotain mikä ”vaatii” viiniä), kaksi Strongbowta (toisen siis join eilen), neljä olutta Markukselle (hän on juonut pari viime viikkojen aikana esim. grillatessaan, eilen hän joi vain limua) ja Baileys-pullo (josta emme ole juoneet, mutta käytin vähän yli desin kakkuun).
Kylläpä muuten tuleekin helposti naposteltua ja maisteltua, kun en kirjaa syömisiä ja kaloreita ylös.
Onneksi en leivo makeita herkkuja joka viikko.
Minä en laittanut pohjaan ollenkaan sokeria ja käytin voimakassuolaista voita; täytteeseen laitoin 140 grammaa tomusokeria enkä 160 kuten ohjeessa sanotaan, mutta likööriä lorotin 120 grammaa.
Siitä tuli ihanaa! Markus totesikin heti, että tätä saan tehdä uudestaankin.
Voi olla, ettei tässä postauksessa taas tunnu olevan päätä ei häntää. Jonathan on nimittäin nykyään kiinni minussa suunnilleen 24/7, sillä tylsistyessään hän kiljuu - ja välillä myös huvikseen. Hän saattaa viihtyä itsekseen hetken esim. sängyllä, mutta hilaa silloin itsensä sängyn yläpäätyyn päästäkseen käsiksi latureihini, taskuun jossa on esim. kyniä yms. Olen päiväkausia ajatellut päivittää blogia, mutta yleensä pienet kädet ylettyvät näytölleni siinä missä minunkin. Nyt onnistuin kirjoittamaan imettäessäni telkkarin ääressä ja sängyllä - poika nukahti rinnalle telkkarin ääressä kuten tavallista, mutta oli aivan pirteä saatuaan pyjaman päälleen ja puri kahdella ihanalla hampaallaan nännejäni muutamaan otteeseen niin, että annoin hänen touhuta omiaan jonkin aikaa sängyssä ja vedin hänet vain kerta toisensa jälkeen takaisin yläpäädystä, samalla kun kirjoittelin, kunnes hän malttoi imeä itsensä uneen purematta. Nyt hän on unessa, toivottavasti kunnolla. Hulavanteen pyörittelykin on nimittäin jäänyt, kun ensin lepäsin pari päivää kunnolla tiehyttukoksen takia ja sitten en vain kerta kaikkiaan ole ehtinyt - tai viitsinyt ehtiä (ehkä Markus olisi voinut viihdyttää Jonathania sen verran, jos olisin oikeasti prioriteerannut treenauksen).
Nyt lisäsin kännykästä kuvat Jonathanin ensimmäisistä bataattimaistiaisista, ja juuri tällä minuutilla kello on 23:40, on tasan puoli vuotta siitä kun hän syntyi!
Sen kunniaksi jätänkin kirjoittelun tältä illalta tähän ja menen katsomaan Salkkareita hulavanteen kanssa. Tässä siis vielä kuvat:
