En halunnut maksaa tähtitieteellisiä summia mekosta, jota käyttäisin kerran, etenkään kun olin sekä raskaana että merkittävästi ylipainoinen. Keväällä olin saanut painon putoamaan 96 kilosta 84 kiloon, eli juuri lievän ylipainon ja merkittävän lihavuuden rajalle, mutta sitten raskauskiloja alkoi kertyä ja heinäkuussa olimme vanhempieni luona mökillä Suomessa ja söimme joka ilta juustoja ja keksejä ja sen sellaista, joten painoa kertyi siellä aika vauhdikkaasti. Lisäksi Suomen valikoimassa oli alkoholitonta, herkullista lonkeroa (joka todella maistui lonkerolle eikä lasten greippilimulle) ja kuivaa alkoholitonta siideriä, jota täältä on hankala löytää. Kaloreita tuli siis myös juotua useammin kuin kotona, varsinkin kun saunoimme lähes joka päivä.
Ja vaikka normaalisti en juo sokerilimuja, tämä pullo oli pakko ostaa,
jotta voisin käyttää sitä syksyn kuoroharkoissa vesipullona.
Tämä maistui niin aidolta lonkerolta, että ensin melkein pelästyin, että tölkissä olisi väärä sisältö!
Vähän turhan makeaa, mutta ihan hyvää. Tätä ehkä löytyy Ruotsistakin!
Näitä olen tuonut kotiin Ruotsiinkin pariin otteeseen, tai pyytänyt vanhempiani tuomaan kun he tulivat autolla käymään. Tästä ei ollut kesältä kuvaa, mutta tämän viimeisen join lauantaina. Tässä on täydellinen alkoholiton siideri! Maistuu aivan aidolta. Ja kaloreitakin vain 20 kcal/100 g.
Takaisin aiheeseen. Häistä oli tulossa pienet, minä olin raskaana ja lihava, joten en halunnut tuhlata tonneittain rahaa täydelliseen mekkoon, jossa en kuitenkaan näyttäisi täydelliseltä. Valikoima minun kokoiselleni olisi sitä paitsi aika suppea niissä ”täydellisissäkin” kaupoissa. Harkitsin jopa, etten ostaisi valkoista mekkoa ollenkaan, vaan käyttäisin vanhaa juhlamekkoani:
Lähdin kuitenkin kaupungille etsimään, ties vaikka löytäisin kesävaatteiden alennusmyynnistä ihanan valkoisen mekon. Ja niin itse asiassa löysinkin, tämä (ensimmäinen sovittamani) oli aivan täydellinen. Teki mieli ostaa se ensi kesäksi, mutta tiesin, etten kuitenkaan käyttäisi valkoista mekkoa missään muualla kuin omissa häissäni.
Tuo Cubuksen mekko oli aivan ihana ja vieläpä edullinen. Se vain ei mahtunut kiinni.
Seuraava kauppa oli Dea Axelssons. Sieltä löysin kaksi minulle hyvin mahtuvaa mekkoa:
Molemmat olivat kuitenkin vähän turhan ”yöpaitamaisia”, olisin toivonut jonkinlaista vyötäröä, että raskausmaha tulisi nätisti esiin eikä näyttäisi pelkältä kaljamahalta. Ensimmäinen erityisesti oli aivan liian suora, toinen turhan kallis, kun ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen. Ainakin tiesin, että voisin palata sinne, jos mistään muualta ei löytyisi minulle valkoista mekkoa.
Jatkoin eteenpäin, Indiskaan:
Näiden kahden mekon hintalapuista en ottanut kuvaa.
Molemmat sopisivat paremmin rannalle kuin häihin.
Käväisin MQ:ssa, mutta siellä ei tarvinnut sovittaa mitään. Jälleen yksi täydellisyys ilkkui minulle vaaterekistä, sekin oli tarjouksessa. Juhlallinen ja upea. Ja kokoa S.
Seuraavan pienen muotiliikkeen nimeä en muista, olisikohan se ollut Pagelle?
Vetoketju ei mennyt kiinni, ja tiukka tuo oli muutenkin. Sopivan kokoisena tuo olisi ollut varteenotettava vaihtoehto!
Sieltä menin Lindexille.
Tarjouksessa oli tuokin, kesän viimeisiä, hmm, rantamekkoja. Ei ihan minun kokoani.
Viimeiseksi kävin KappAhlilla, ja sieltä tosiaan löysin sadalla kruunulla mekon, jonka ostin,
vaikka se olikin aika arkinen. Olihan se ainakin valkoinen.
Sieltä löysin myös aivan ihanan L-kokoisen mekon, joka suureksi ihmetyksekseni mahtui päälleni!
Tässä sama mekko silloin ja tänään, painoa 92,2 kg vs. 70,7 kg.
Mustassa mekossa en nyt kuitenkaan ajatellut mennä naimisiin.
Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, etten löytänyt monen sadan kruunun arvoista valkoista lyhyttä kesämekkoa, kun häistä sitten kuitenkin tuli suunniteltua suuremmat ja juhlavammat.
Nämä kaksi mekkoa tilasin muistaakseni jo samana iltana Ellokselta:
Ja jälkimmäisestä, joka maksoi 999 kruunua ja oli kaikista näistä mekoista ainoa oikeasti hääpuvuksi tarkoitettu, tuli minun hääpukuni, johon olin oikein tyytyväinen. Toisen palautin.
Nämä hääkuvat on ottanut valokuvaaja Lizzan Nordness, jonka instagramista löytyy upeita kuvia ja Dreamtales Photoart -instasta aivan mahtavaa, synkempääkin valokuvataidetta. Ninakin on joskus toiminut mallina, ja maskeeraajana yleensä Neta Kalnina, joka laittoi minulle häämeikin ja -kampauksen. Lizzan ei yleensä toimi hääkuvaajana vaan kuvaa mieluummin lapsia, ja ehkä tilaammekin Jonathanille kuvauksen kun hän kasvaa vähän isommaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla! 😻