En suorittanut mitään päätähuimaavia saavutuksia tänään, vaikka olo olikin kuin duracell-pupulla. Makuuhuoneessa on pari vaatekasaa, jotka pitäisi järjestää (ja itse asiassa käydä jälleen läpi koko vaatevarastoni) - ei tullut edes mieleen. Itse asiassa erään imetyksen aikana tuli mieleen sovittaa paria mekkoa, mutta sekin unohtui. Kuinkahan monta muuta asiaa tuli mieleen ja unohtui? Ainakin sain ihan mahtavan älynväläyksen, että sanassa NORMALVIKT on kymmenen kirjainta, ja minulla sattuu olemaan juurikin kymmenen varvasta! Sitten, toivottavasti pian, kun saavutan 69,9 kg, kirjoitan tussilla varpaisiini tuon sanan ja julkaisen kuvan tassuistani vaa’alla facebookissa ja instassa.
(En todellisuudessa ole edes varmasti päättänyt, laitanko painoni näkyville kaikelle kansalle vai julistanko vain olevani normaalipainossa. Nyt tuntuu, että toteutan juuri tuon idean - jos muistan.)
Vaa’asta puheenollen: eilisen herkuttelun ansiosta 73,0 kg tänä aamuna. Viikon huonoin paino, mutta toivottavasti tilanne korjaantuu muutamassa päivässä. Onneksi viime viikon korkeimmasta painosta on kuitenkin tippunut puoli kiloa ja ero viime ja tämän viikon alimpien painojen välillä on 900 g.
Tänään tulikin pitkä lista!
Olen enemmän tottunut tämänpituisiin listoihin.
Suunta on alaspäin, normaalipaino on kivenheiton päässä!
Vaikka en jatkaisikaan ruokapäiväkirjaa ja (lapsellista, mutta toimivaa) kultatähtisysteemiä päästyäni normaalipainoon, jatkan ainakin joka-aamuista punnitsemista ja viikon alimman ja ylimmän aamupainon kirjaamista näihin taulukkoihin. Ja lopullinen tavoitehan on reilusti normaalipainon puolella, mahdollisimman lähellä 60 kiloa. Olisi upeaa painaa vielä kerran 58, parikymppisenä painoni hakeutui siihen lukuun itsestään - ja sehän minulle ei riittänyt.
Tällä viikolla olen ainakin liikkunut. Maanantaina pyöritin hulavannetta yli tunnin. Tiistaina kävelin kauppaan ja takaisin (tietysti vaunujen kanssa) hulavannetreenin lisäksi. Keskiviikkona työnsin vaunuja vartin verran (on sekin jotain) avoimeen päiväkotiin ja kävelimme hiukan pidempää reittiä sieltä kotiin Markuksen työntäessä vaunuja, ja pyörittelin jonkin verran hulavannetta, olisiko ollut puolisen tuntia. Torstaina pyörittelin noin kaksi tuntia. Perjantaina kävelin peräti Lidliin ja takaisin vaunujen kanssa, noin 1 h 10 min suuntaansa, ja pyörittelin vannetta kotona. Lauantaina tein tehokkaan treenin vanteella ja kävimme noin 40-45 minuutin reippaalla kävelylenkillä (Markus työnsi vaunuja). Ja tänään sunnuntaina pyörittelin vannetta pariinkin otteeseen, yhteensä varmasti yli kaksi tuntia, ja kävimme extravauhdikkaalla kävelyllä (Markus työnsi vaunuja, minä en olisi jaksanut työntää niitä sellaista vauhtia, mutta eipä tehnyt tiukkaa pysyä perässä kuten ennen vanhaan!)
Minulla on jonkinlainen askelmittarisovellus kännykässä, mutta en yhtään osaa sanoa sen luotettavuudesta.
Tänäänpä muuten tilasimme minulle uuden hulavanteen! Tuolla 1,5-kiloisellakin saa kyllä hien pintaan esimerkiksi sen youtube-videon avulla treenaamalla, mutta haluan kokeilla painavampaa, jospa peruspyörittely telkkarin edessä olisi tehokkaampaa. Saa nähdä tuleeko taas mustelmia!
Tuon vanteen väreistä ilahduin erityisesti. (Oranssi ei todellakaan kuulu lempiväreihini.) Sopivat sisustukseenkin...
Sisustukseen?
Perjantaina en kirjoittanut erillistä postausta, kun olin juuri raportoinut viikon ajalta tekemiset ja syömiset. Räpsin kuitenkin kuvia ahkerasti, ja jälkeenpäin harmitti etten keksinyt niille käyttöä - olisi tehnyt mieli mainostaa somessa, että tein niinkin pitkän vaunulenkin, mutten sitten kuitenkaan laittanut kuin kuvan suomalaisista karkeista faceen. Ehkä teen sen perjantaipostauksen erikseen tämän jälkeen, etten kokonaan harhaudu aiheesta.
Tässä siis sunnuntai ihan alusta loppuun, ruokineen.
Uskalsin ostaa Lidlistä tummia irtosämpylöitä, joissa oli saksanpähkinää.
Kurotin mahdollisimman takaa sellaisia, joita koronatassut eivät ehkä olleet ronkkineet!
Taas meillä syötiin siis leipää! Eilen söimme aamiaiseksi kaksi sämpylää kumpikin, tänään yhdet.
Oli muuten hyvää. Söimme molemmat sohvalla katsoen Biggest Loseria.
Markus harjasi Arnen kunnolla ja minä leikkasin Arnen kynnet. Ja myös omat varpaankynteni muuten myöhemmin tänään, vaakakuvista on kai näkynytkin, että se oli tarpeen!
(Lisäksi pyyhin lattiasta maitotahrat ja muut siitä kohtaa, missä vaaka on sitä käytettäessä, sekä puhdistin itse vaa’an!)
Nyt hän on hiano.
Minä treenasin, tuli puheeksi painavampi vanne ja Markus tilasi sen minulle.
Hän myös soitti isäpuolelleen ja kysyi, saisimmeko lainata hänen ylimääräisiä käsipainojaan!
Söimme aamupalan sen verran aikaisin, että kahden jälkeen tuli nälkä. Raejuustomunakasta ja muutama kirsikkatomaatti. Ja toinen kuppi kahvia!
Jälkiruoaksi 50 grammaa tätä kummallekin, Lidlin Suomi-viikon erikoisuuksia.
Katselimme Biggest Loseria jakso toisensa jälkeen, vuoden 2018 kauden loppuun. Minä pyöritin vannetta ja puuhailin milloin mitäkin muuta (kuten leikkasin ja lakkasin varpaankynteni), Markus viihdytti Jonathania. Välillä poika istui sitterissä ja välillä tietysti söi.
Vihdoinkin sain aikaiseksi myös siivota sohvapöydän! Vaa’an ja sitä ympäröivän lattian tahrat ovat tietysti häirinneet kuvissa, samoin tämän pöydän kaaos kun syön sen ääressä (ei muuten, mutta blogin kuvissa!) joten nyt sain ne fiksattua. Munakaspannu on vielä hellalla tiskaamatta, keittiön pöydällä tiskattuja kattiloita ja ties mitä... ja muutenkin täällä pitäisi siivota yhtä ja toista.
Markus ehdotti kävelyä, ja minä suostuin sillä ehdolla että kävelisimme tosi vauhdikkaasti, kuten jo mainitsin. Ja ennen minä aina valitin kun en pysynyt hänen vauhdissaan vaan jäin aina jälkeen!
Välillä minun piti ihan tosissani juosta saadakseni pojat kiinni, kun poikkesin metsään nappaamaan hiukan sammalta mukaani. Saikohan sammalta edes repiä? Kyllähän kukkakaupat ja muutkin käyttävät sitä asetelmissaan, saan kai sitten minäkin, tuollaisen pikku nokareen. Halusin nimittäin välttämättä tuohon häkkiin noiden Lidlistä ostettujen suklaamunien alle jotain vihreää. Nautinnollista olla aikuinen, kukaan ei (yleensä) ole kieltämässä hölmöjä päähänpistojani! Onneksi en ehtinyt vielä imuroida ennen kävelylenkkiä (me imuroimme vuoroviikoin, Markus yleensä heti kun nousee ylös sunnuntaina, minä venytän mahdollisimman pitkälle, joskus on mennyt maanantaillekin kun en ole ehtinyt valoisaan aikaan...)
Yritän muistaa, että jos Jonathan saa isompana päähänsä tehdä jotain näin luovaa, en kiellä heti vain koska siitä tulee sotkua! Tai ainakin perustelen kieltoni, jos hän ei osaa vielä itse siivota. (Minä osasin.) Lupasin kyllä Markukselle, että heitän sammalet heti ulos jos ötököitä näkyy yli 30, tai ehkä 10 jo riittäisi.
Enää en hikoile yhtään samalla tavalla kuin ennen, mutta naamani punoittaa aina käveltyäni kylmässä ja/tai tarpeeksi vauhdikkaasti. Vähän noloa yleensä ihmisten ilmoilla. Ehkä sekin ongelma joskus häviää? En muista, että normaalipainoisena olisin tullut näin tomaatiksi.
Pienin bjd-nukkeni Alva sai kerrankin huomiota.
Hän sai tehtäväkseen vahtia suklaamunia, tosin se ei onnistunut kovin tehokkaasti, minä popsin niitä yhteensä 9 ja Markus muutaman, kolme tai neljä ehkä (mutta hän söi ruoan jälkeen cheez ballzit loppuun minun keskittyessäni suklaamuniin).
Täytyy ehkä pian käydä uudestaan Lidlissä, nämä hasselpähkinätäytteiset munat olivat ihania!
Osaisinpa pidättäytyä tällaisessa noin sadan kalorin annoksessa!
Ehdin esitellä jälkiruoan ennen pääruokaa. Huomatkaa siisti pöytä! Jaoimme loput eilisestä lammasruoasta, jälleen kerran iso lautanen oli ääriään myöten täynnä.
Katsoimme viikon kaksi Postkodmiljonären-jaksoa kuten aina sunnuntaisin.
Mutta enää tähän traditioon ei kuulu jokaviikkoinen pizza! Ennen minulle oli hirveän tärkeää, että tilasimme kotiin pizzaa joka sunnuntai, vaikka olisin ollut 13 tuntia töissä ja syönyt siellä kunnon aamiaisen, lounaan ja ehkä jopa päivällisen. Ja usein jaksoin koko pizzan, pizzasalaatin ja purkin tai jopa kaksi bearnaisekastiketta, tai sitten säästin kolmanneksen maanantaiksi (ja sen toisen bea-purkin, niissäkin on satoja ja satoja kaloreita). Edelleen kyllä rakastan pizzaa ja täällä Ruotsissa siihen kuuluu aina pizzasalaatti ja bea, mutta nyt osaisin varmaan pidättäytyä yhdessä kastikkeessa, enkä ehkä söisi koko pizzaa (tästä en vielä ole varma), enkä taatusti juuri muuta samana päivänä.
Katsotaan tosipaikan tullen menettelenkö näin!
Postkodmiljonärenin jälkeen katsoimme vielä useamman jakson vuoden 2019 kautta Biggest Loseria. Ja minä pyörittelin vannetta vielä jonkin verran.
Tässä muuten on virtahepo nimeltään Drake. Markus kutsuu tätä hippoa itsepäisesti lohikäärmeeksi, ja mikäs siinä. Kyllähän Astrid Lindgrenin Lottakin kantaa mukanaan Nalleksi (Bamse) kutsumaansa possupehmolelua! Muilla Jonathanin pehmoleluilla ei vielä olekaan nimiä, tai ne ovat kaikki Pupuja (ja sillä nimellähän minä kutsun myös Markusta).
Katsokaas tätä! Nyt Jonathan (4,5 kk) on oppinut seisomaan!
(Tässä kuvassa näyttää siltä kuin olisin läimäyttämässä häntä!
En nyt sentään, irrotin toisen käden hetkeksi.)
Tänään hän ihan selkeästi tajusi, että jalkoihin voi tukeutua kun häntä pidetään pystyasennossa. Ennen hän on pitänyt jalkojaan ihan lötköinä, kun monet muut vauvat ovat suorastaan vaatineet päästä ”seisomaan” jo selvästi nuorempina. Ei sillä että meillä olisi kiire!
Ja istuminenkin sujuu jo paljon paremmin kuin ennen! Emme toki vielä pidä häntä istuma-asennossa kuin ihan lyhyitä hetkiä, paitsi sylissä niin ettei koko paino ole selän päällä.
On hän kuitenkin vielä pieni sylivauva, ja onneksi viihtyy vauva-asennossa.
Meillä ei todellakaan ole vielä kiirettä vaihtaa esim. vaunukoppaa istumaosaan!
Huomenna (tai no, kellon mukaan tänään) on uusi maanantai, ja viikon tavoitteena on alle 71 kiloa. Toivottavasti ylinkään paino ei ole paljon yli 72! Yritän syödä vähän vähemmän makeaa ja ottaa kohtuullisempia annoksia ihan kaikkea. Paitsi ehkä kahvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla! 😻